Erilainen muuttopäivä

Kävimme läpi tällä viikolla kaikki normaalin muuton vaiheet. Pakkasimme tavarat kuplamuoviin ja laatikoihin, kasasimme ne vierashuoneen kulmaan, mittasimme tavaramäärää, teimme inventaarion laatikoiden sisällöstä ja lopulta kannoimme laatikot ja muut tavarat alas kolme kerrosta, josta ne vietiin muuttoautoon. Tällä kertaa vain kirjoitan tätä edelleen samasta asunnosta ja on täällä vielä tavaraakin. Asunto on nyt täysin tuoliton ja TV tason virkaa toimittaa Ikean pieni työpöytä. Nukumme vanhalla patjalla olohuoneessa.

 

Laatikot kannettiin alakertaan omin käsin. Hikistä hommaa kun portaita on tarpeeksi.

 

Autoon olisi mahtunut kymmenen kertaa isomman tilan tavarat.

Kokonaisuudessaan ”muutto” oli varmasti käytännön asioista suurin huolenaiheeni. Ensiksi mitä sinne tilaan oikeasti mahtuu ja paljonko meillä on tavaraa? Mahtuuko sinne nyt varmasti se patja? Toisekseen onnistuuko tavaran vienti oikeana päivänä ja paljonko lysti lopulta maksaa? Heti alusta alkaen kun osoittautui, että nettisivujen hinnat olivat arvioita ja jokainen huone on mitoiltaan ja hinnoiltaan yksilö. Lähes kymmenen vuotta Britanniassa on opettanut nöyryyttä minkä tahansa palvelun tai kuljetuksen edellä. Harvoin homma menee täysin putkeen tai ihan niinkuin on sovittu tai aikataulu nyt vähintään on mitä sattuu.

Kun en ollut saanut kuljetuksesta mitään vahvistusta alkuperäisen puhelinkeskustelun jälkeen, olin hieman varuillani koko homman suhteen ja odottelin kantamisen aloittamisen kanssa jonkinlaista varmempaa tietoa, että jotakin tulee tapahtumaan sovittuna ajankohtana. Kun soitto sitten tuli, se alkoi suunnilleen sanoilla ”meillä on täällä ollut vähän ongelmia…” mutta onneksi jatkui niin, että tullaanhan tänään niinkuin sovittiin ja lähden nyt ajamaan.

Meidän yksilöllinen säilytyskomeromme valittiin niillä perustein, että sinne mahtuu lähes uusi patjamme, jonka mitat olivat liian isot budjettihinnan 15 sq ft huoneeseen. Bonuksena isomman normaalin 15 sq ft huoneen valinta tarkoitti, että minun ei tarvinnut varastolla enää kantaa laatikoita ylös portaita. Palvelu oli muutenkin siellä kohdallaan: tavaroille oli hyvät leveät kärryt, eikä tarvinnut kuin katsella sivusta kun kuljettaja lastasi tavarat. Vähän kärräilin ilmastointilaitetta tärkeän näköisenä ja autoin nostamaan patjan pyörillä kulkevalle tasolle. Itse huoneen kohdalla en tehnyt mitään ja siksi se tulikin pakatuksi ammattitaidolla ja tilaa on vielä viedä lisää tavaraa kuten käyttöastiat ja vaatereppu ensi viikonloppuna. Eikä muuten vienyt kuin viitisen minuuttia, kun ammattilainen sovitteli patjat, laatikot ja muut sopivaksi paketiksi. Hän naureskeli vaan, kun sanoin, että mitattiin kyllä että pitäisi kaikki mahtua. Kuulemma useamman kerran asiakas on joutunut nojaamaan oveen, että se saadaan lukkoon. Tietoihin laitetaan silloin merkintä, että kun tavaroita tullaan hakemaan sieltä luultavasti putoilee tavaraa ulos ovea avattaessa.

Muutaman komeron ovi oli auki. Näytti sille, että joku käytti komeroaan jonkinlaisena puutyötilana, toinen säilytti tyhjän näköisiä käytettyjä pahvilaatikoita, eli ehkä siis järjesteli nyt juuri tavaroitaan ja kolmas säilöi TVn ja mikroaaltouunin (satunpa tietämään, että sopimus oli kuukauden välein uusiutuva, muuten komeron hinta vuodeksi ylittäisi kyllä helposti noiden tavaroiden hinnan uutena, päältä päin arvioiden). Komerossa ei siis saa kuitenkaan asua ja minusta etenkin puutyöratkaisu oli jännittävä ja aika hauska. Toisena bonuksena ajoimme tavarakuljetuksemme kanssa Tower Bridgen yli, mikä aina on jostain syystä hauskaa ja kovin lontoolaista vielä monen vuoden jälkeen.

Illalla työpäivän jälkeen olo oli helpottunut ja kävimme saavutuksen kunniaksi burrito illallisella Chilangossa ja oluella Craft Beer ketjun pubissa kurkkutalon (virallisemmin St Mary Axe) kulmilla. Homma etenee huimaa vauhtia ja tänä viikonloppuna päästään aloittamaan jo siivous.

Lopputulos näytti tälle.