Stressaava tavarataivas

 

Täytyy nyt kehua, että olemme superpakkaajia. Olemme muuttaneet vähintään parin vuoden välein viimeiset kymmenen vuotta. Se on monta muuttoa ja yleensä saamme kamat kasaan ja rahdattua uuteen osoitteeseen muutaman päivän tiiviillä työskentelyllä ja siihen päälle siivoamme päivän pari. Kehuja tulee yleensä ”käyttämämme siivousfirman” laadusta, etenkin jos äiti on päässyt auttamaan. Täytyy kuitenkin kehujen keskellä myöntää, että yleinen taso ei muutoin päätä huimaa. Yleensä kämppään saapuessaan on saanut ensin siivota muiden hillotahrat, vessan, rasvaisen uunin ja parvekkeelle maatuneet lehdet. Joka tapauksessa, olemme tässä jo pro tasoa jopa silloin kun tavaraa oli vielä kaikki se mikä on nyt vuoden kuluessa KonMaroitu.Hei täältä pakkauslaatikoiden, kuplamuovin, teipin ja nettikirpparin maailmasta. Alkaa nimittäin olla ihmisen rajat koetuksella tavaran kanssa. Ensi perjantaina tullaan hakemaan säilytykseen kaikki mitä sinne haluaa viedä ja silloin siis isoimmat pitää myös olla pakattu.

Mutta sitä en voi sanoa, että yhtään ei kiristyisi pinna tässä prosessissa ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että pieni sysäys saa tunteet minulla pintaan.

Sen aiheuttaa toivottomuuden tunne tavaran määrän edessä (lähinnä homman hitaus, nyt kun tavaraa on vähemmän), kiire, jatkuva asioiden hoito ja nettikirpparin muuttuminen suunnattomaksi energiakaivoksi kun viestittelen, tekstailen ja soittelen suurimmaksi osaksi täysin turhaan ihmisten kanssa joilla tuskin on aietta ostaa mitään. Ja tietysti se, että juuri tämän kaiken keskellä iskee Joonakselle keuhkoputkentulehdus. Joonaksen omin sanoin kyseessä on maailman historian pahin flunssa, josta elossa selviämisen mahdollisuudet ovat 50-50 tällä hetkellä. Tämä tieto välittyy hellan ääreltä, jossa kokkailee parhaillaan pastaa. Minulla sentään on vain kurkku kipeä.

Säilytykseen menee vain sellaista, minkä oikeastikin haluamme säilyttää ja huonekalujen väheneminen on myös helpotus. Nyt on myyty sohva, keittiön tuolit, matto, työtuoli, kukkaruukut ja kannettava. Nettikirpparia ja oikeastaan etenkin sen käyttäjiä olen jaksanut sillä ajatuksella, että tavarasäilytyksen hinta saadaan lähes katettua näillä myynneillä. Loppu tavara jota emme säilytä menee kunnalliseen palveluun, joka hakee hyväkuntoista tavaraa kuten huonekaluja ilmaiseksi ja käyttökelvotonta kaksi kertaa vuodessa, viisi tavaraa kerralla. Sinne menee ainakin vanhan sängyn patja, jolla nukumme sitten vielä viimeisen Lontoon yön. Pienen keskustelun jälkeen kunnallinen tavarankeräys suositteli, että kadulle se patjakin dumpataan kuten meidän talousroskapussit. Toivottavasti löytävät tai joku korjaa käyttöön. Kierrätystähän sekin tavallaan on.

Tavaran pakkausta jaksaa sillä, että tässä kääritään kuplamuoviin meidän kivoja omia juttuja, jotka voi sitten ottaa takaisin käyttöön, koska ne on huolella säilötty. Tuntuu ainakin nyt, että tällainen tavaran pakettiin laittaminen hetkeksi tekee vain hyvää materialistisessa tavarataivaassa kasvaneelle. Helpottaa, kun vastuulla ei ole satoja kiloja puuta, vaneria, metallia ja muuta materiaa, jonka pitää mahtua, paperista puhumattakaan. On hyvä, että laatikoita on vasta seitsemän sekä yksi ikea kassi, missä on meidän taulut. Katsotaan paljonko niitä on perjantai aamuna. Kaikki pitää omin kätösin kantaa portaita alas, sieltä setä tulee auttamaan kantamisessa autoon. Siihen kun päästään ollaan kuitenkin jo loppusuoralla.

Reppuun mahtuu yksi norsu tai vaatteet. Valinta oli vaikea.

 

Mutta me oltaisiin tosi pieniä eikä tarvitsisi niin paljon kuplamuovia! Tee apinan kanssa juodaan teetä ja ankan kanssa kylvetään, Matkallakin tehdään molempia…