Po Nagarin Cham rauniot, Long Son Pagoda ja vegaaniruokaa
Kirjoitin aiemmin täällä vaikutelmistani Nha Trangista. Nämä kaksi kirjoitusta menevät käsikädessä. Nha Trangista saamamme ensimmäinen vaikutelma oli kontrasti muun näkemämme Vietnamin ja tämän korkeiden hotellirivien, paratiisirannan ja slaavilaisen kielen sekä kulttuurin sekamelskan välillä. Pääsimme siitä kuitenkin yli ja hyvä niin, sillä silloin pääsimme kerrosta syvemmälle sisään kaupungin olemukseen.

Rantaviivaa nyt valtaavista hotelleista ja turistikuppiloista huolimatta niiden takana oleva Nha Trang ei ole historiaton hökkelikylä. Champa-valtakunnan aikana se tunnettiin nimellä Kauthara ja Chamien jäljiltä kaupungin laidalla on edelleen 700-1200-luvun välillä rakennettu Po Nagarin temppeli (Hai Tháng Tư, Vĩnh Phước), jonka rauniot on kunnostettu My Soniin verrattuna ensiluokkaiseen kuntoon. Vaikka alkuperäisistä seitsemästä rakennuksesta on jäljellä enää neljä, paikan päällä saa hyvän kuvan siitä, millainen temppelialue on joskus ollut. Nykyään temppeleiden ympärillä on toki myyntikojuja ja kahvilaa, mutta itse temppelit ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Lähes kaikkien Aasian temppelien tapaan sisällä pyydetään kulkemaan ilman kenkiä, mutta sen lisäksi paljastaviin vaatteisiin pukeutunutta pyydetään laittamaan päälleen peittävämpi asustus, jonka saa lainaan temppelialueelta. Lonely Planetin mukaan Po Nagar on ensimmäinen kivistä rakennettu Chamien temppeli. Nha Trang sijoittuukin heidän silloisen valtakuntansa sydänmaille ja Vietnamin alueeksi kaupunki tuli vasta vuonna 1698. Vaikka paikka ei ole yhtä vaikuttava kuin vaikkapa My Son, se on ehdottomasti käymisen arvoinen ja antaa hyvän kuvan Chamien rakennusten tyylistä. Alhaalta temppeleille kiivetessään turisti voi ihastella, kuinka kapeat ovat alkuperäiset portaat ja hetken voi miettiä, miltä olisi tuntunut lähestyä temppeliä alhaalta sen loiston aikoina.

Portaat ylös Po Nagarin temppeleille olivat aikoinaan jyrkät ja kapeat.

 

 

Kunnostetut temppelit antavat hyvän mielikuvan siitä millainen alue on ollut.

 

Pienemmät temppelit olivat aika sieviäkin.

 

Sisältä temppelit olivat koristeellisia.
Temppelialue on pieni, mutta näkemisen arvoinen.

 

Po Nagariin kuljimme kätevästi taksilla ja matkalla saimme nähdä vilahduksen siitä, millainen Nha Trang on ollut ennen hotellien viidakon nousua rantaviivalle. Reppumatkaajien majataloja ja perinteisempiä muovituolikuppiloita löytyy yhä rannan loppupäästä. Ylhäältä temppeliltä voi katsella vanhojen suurten kalastusalusten yli kaupungin kokoa: ei tämä olekaan pelkkä turistiranta! Nha Trangissa asuu hieman alle 400000 asukasta ja luvun uskotaan kasvavan nopeasti tulevaisuudessa. Rantaleijonien vaikutus taas on itseasiassa todella rajoittunut hotellien ja heille suunnattujen kuppiloiden ympäristöön. Tavallaan se on minusta sääli. Vietnam on hieno matkakohde, jolla on antaa enemmänkin kuin vain upeat rannat ja yöelämä. Toisaalta meidän neljän päivän visiittiimmekään ei mahtunut kauheasti juuri rannan ja uima-altaan vetovoiman vuoksi. Itse olin vielä nuhataudissa, mutta en tietenkään malttanut olla uimatta sekä meressä että altaassa ja nenäkin taisi päästä siinä touhussa palamaan, vaikka tiedän hyvin auringon vaarat.

Vesiteilläkin on vielä liikennettä.
Ihanalla rannalla riittää vielä tilaa.

 

Po Nagarilta otimme taksin Long Sơn Pagodalle (Phật Học, Phương Sơn). Molemmat nähtävyydet saa mahdutettua yhteen päivään halutessaan helposti, mutta Pagoda sulkeutuu päivällä lounaan ajaksi. Saavuimme hieman ennen lounastauon päättymistä suunnitelmanamme kävellä ylös pagodan takaa lähtevät portaat katsomaan temppelin suurta Buddha-patsasta. Päivä oli sen verran kuuma, että portaiden jälkeen ylös saapui kaksi voipunutta kiipeilijää: istahdimme toviksi vesipullon kanssa katselemaan maisemaa kaupungin yli, takanamme valtava valkoinen lootuksella istuva Buddha. Ylhäällä kävi onneksi vilvoittava tuuli. Buddhan kierrettyämme ja katseltuamme sen sisällä olevan temppelin, laskeuduimme takaisin alas kohti etukäteen suunniteltua palkintoa: temppelin kasvisravintolaa. Matkalla toki tarkastimme avautuneen temppelin, jossa pukeutumissäännöt ovat tiukat. Shortseissa ei sovi viettää aikaa sisällä, vaikka ulkoa saakin katsella.

Vehreällä temppelillä.

 

Temppeli ja sen piha.

 

Pagoda.

 

Temppelin kello.

 

Vuoren huipulla matkaaja saapuu seesteisen Buddhan alle.

 

Sisällä temppelissä riitti kullan loistetta.

 

Palkinnoksi saatiin temppelin kasvisruokaa.

Vaikka pukeutumissäännöt olivat tällaiset ja niitä valvoi asiaan hyvinkin paneutunut luudalla varustautunut herrasmies, temppelin pihalla lueteltuja muita sääntöjä noudatettiin löyhemmin. Näimme siellä surullisen näyn: pieni apinanpoikanen oli miehellä ketjussa kiinni ja hän esitteli sitä rahasta turisteille moottoripyöränsä päällä. Temppelillä tällainen oli tietenkin kiellettyä, mutta asiaan ei kukaan puuttunut. Todella surullinen oli tämän pienen kaverin kohtalo ja kovin olisi tämä suloinen tuttavuus ollut kivempi nähdä jossakin sille sopivassa ympäristössä puun oksalla leikkimässä. Nha Trangissa apinoiden turistien rahan toivossa kiinni pitäminen ja huonosti kohteleminen esimerkiksi temppuja opettaen on kai melko yleistä. Muutamien retkien kommenteissa kerrottiin, että pettymys oli ollut suuri, kun turisti viedään tällaista showta katsomaan ja on selvää, kuinka huonosti eläimiä kohdellaan. Jos saan esittää pienen pyynnön, älkää olko osana tällaista turismia. Apinat kuuluvat ihan muualle kuin ketjussa ihmisten töllisteltäväksi ja kuvattavaksi.

Temppelin ravintolalla oli pitkät englanninkieliset listat, joista valitsimme herkulliset nuudelikeitot. Muutenkin perinteisemmät hyvät kasvisravintolat löytyivät enimmäkseen hieman turistirantojen ulkopuolelta. Söimme kuitenkin toki lähempänäkin hotellia. Muutaman korttelin päästä löytyi kasvisruokapaikka May (25 Nguyễn Thiện Thuật), joka tosin näytti ainakin alkuillasta palvelevan enemmän expattien ja turistien leipomona. Samaan aikaan paikkaan sattui toinen vegaanipariskunta, joten selitimme kilpaa paikan pitäjille mikä käy ja ei käy ja selkoakin asiaan ehkä saatiin. Sen lisäksi keskustasta löytyy jo pian kulttimaineeseen Nha Trangissa käyvien kasvissyöjien keskuudessa nouseva vegaaninen banh mi koju (3 Hùng Vương Lộc Thọ). Taisimme hakea sieltä neljän päivän aikana kuusi leipää, vaikka hotellin hintaan kuului aamiainen.

Lähiravintolan herkkuja.

 

Eikö ravintolan seinä näytäkin hieman mock meatille? Vai meneekö matkailijalla jo jutut levottomiksi?

 

Vieressä olisi ollut suositun Cong Caphe ketjun paikka.

 

Banh mi koju oli yksinkertainen, mutta herkkuleipä on joillekin lähes addiktoivaa.

Kun banh mi koju yhtenä iltana oli jo kiinni, suuntasimme keskustan baarialueella sijaitsevalle City Fast Food burgerikojulle, joka tekee lihaburgereiden lisäksi kasvishampurilaisia sekä hot dogeja. Paikalla oli australialainen setä vähän niinkuin sisäänheittäjänä ja muutama hänen kaverinsa myös otti olutta kojun ulkopuolella. Ruoka oli ihan OK, mutta en voi suorastaan suositella kojua jo siitäkin syystä, että ruokani juuri ja juuri syötyäni Joonas yhtäkkiä sanoi ”älä pelästy, mutta et tykkää, mikä sun pään yläpuolella nyt on”. Minä tietysti heti pelästyin, että nyt on joku valtava hämähäkki kohta päässäni ja valahdin ihan kalpeaksi. Ei ollut hämähäkki, mutta nähtävästi iso rotta oli kävellyt tuolin selkänojan alaosaa selkäni takaa ja noussut seinää siihen pääni yläpuolelle. Sieltä se meni sitten johonkin reikään seinässä jatkamaan oloaan. Rotat sinänsä eivät ole Aasiassa uusi tuttavuus. Niitä silloin tällöin lymyää ravintoloiden pihalla etenkin eikä sille näissä puitteissa aina voikaan mitään. Monet ravintolat ovat periaatteessa ulkona, joten eläimiä tulee ja menee, omat kissat ja koirat mukaan lukien. En kuitenkaan tykännyt, että tämä siimahäntä oli käytännössä penkeillä ja pöydälläkin. Ehkä siksi kiinteät amerikkalaisen dinerin tyyliset penkit olivat juurikin huonot. Siirryimme loppu visiitin ajaksi korkeammille tuoleille.

Kasvisburgeri oli yksinkertainen, mutta OK. Rotta ei ollut kiva, ei kuvassa.

Hyvin lähellä burgeripaikkaa oli Hard Rock Cafesta aika vahvastikin vaikutteita ottanut Far East Rock Cafe, jossa oli live musiikkia (86 Nguyễn Thiện Thuật). Sielläkin meno oli venäläistä, mutta laulut englanninkielistä poppia ja rockia. Italialainen muusikko vähän jo tuohtuikin, kun kukaan ei jotakin kuuluisaa kappaletta tunnistanut. Hän jutteli kaikille ja kun kerroimme olevamme Suomesta, hän iloisesti totesi, että täällä olikin pari kuukautta sitten pari suomalaista, mutta melkein kaikki ovat Venäjältä. Kuppilan hinnat olivat muuten oikein kohtuulliset musiikkitarjonnasta huolimatta.

Olutta Far East Rock Cafessa. Seinillä bändimaalaukset.

 

Bob Marleyn ajatuksia lainattiin seinällä.

 

Setä soittaa hittejä.

Erikoismaininnan kasvisruokapaikoista ansaitsee lyhyen kävelymatkan päässä sijaitseva Yen Vegetarian Restaurant & Yoga ravintola (46/9 Lê Thánh Tôn), jossa ruoka on hieman kalliimpaa ja kiinalaistyylistä. Rahalle sai kuitenkin hyvin vastinetta. Ravintola on myös viihtyisästi sisustettu etenkin yläkerrasta, josta näkee myös hieman maailman menoa ruokaillessaan. Täällä nautituissa kastikkeissa oli ihan erilaiset maut kuin vietnamilaisissa ruoissa yleensä.

Ravintola oli sivukujalla, mutta tästä merkistä sen tunnistaa.

 

Paikka oli mukavasti sisustettu.

 

Herkkuja tarjolla. Päälle tuli vielä hyviä vihannesannoksia.

 

Listalla olisi ollut vaikka mitä.

Viimeisenä tekonamme Nha Trangissa ennen lentokenttäbussiin nousua kävimme linja-autoaseman läheisessä Âu Lạc ravintolassa (28C Hoàng Hoa Thám). Siellä tarjolla on riisilautanen, jonka sisältö kasataan ainesosista, joita kärryssä on sillä hetkellä tarjolla. Ruoka oli hyvää ja juomaksi sai ilmaista teetä. Bussi oli muuten hyvä keino päästä kentälle. Se on vähän vaikea löytää, mutta oven edessä kadulla on lentokenttäbussia mainostava kyltti. Bussi periaatteessa pysähtyy myös keskustassa, mutta sieltä ei tullut ketään kyytiin. Sen sijaan pakollinen pysähdys tuli kun lipunmyyjätyttö haki kuskille kahvin. Matka lentokentälle oli pomppuinen, sillä bussin jouset olivat jääneet jonnekin hamaan menneisyyteen, mutta rantamaisemat olivat henkeäsalpaavan hienot.

Âu Lạcin riisiannos.

 

Ravintola voi näyttää näinkin yksinkertaiselta.

Lentokentällä jouduimme hieman todistelemaan, että kyllä meillä on viisumivapaa pääsy Hong Kongiin ja jatkolippu sieltäkin. Asiaa selvitteli useampikin virkailija, jotka eivät olleet vakuuttuneita epämääräisistä kiinalaisen lentoyhtiön lähettämistä dokumenteista tai jokin muu pisti heidän silmäänsä esittämissämme papereissa. Lopulta asia oli ikäänkuin kunnossa ja reppuihinkin saatiin jo cabin bag lipukkeet, kun yksi mies vielä keksi, että minun reppuni pitää punnita. Toinen virkailija hieman yritti toppuutella innokasta kolleegaa, mutta tämä ei perääntynyt vaateesta ja asettelin repun punnittavaksi. Tottahan se painoi enemmän kuin 7 kiloa, sehän on selvä. 10,6 kilon lukemaa ja toisiamme katselimme sitten nuorenmiehen kanssa silmiin kuin hidastetussa elokuvassa. Lopulta kun kysyin, onko tämä OK pääsimme kuitenkin matkaan reppuinemme kaikkinemme.

Eihän se tietysti kivaa ole, että ei heidän sääntöjään kirjaimellisesti tottele, mutta toisaalta olisin jo hotellilla voinut pistää jalkaan painavammat kengät, takin päälle, takin taskuun taittuvat ballerinatossut ja muuta painavampaa ja matkustaa farkuissa, ja niin edelleen. Heittäisin tällä hetkellä varmaan mieluummin jotain tavaraa pois, kun alkaisin maksaa montaa kymppiä ruumalaukusta. Parit paidat olen jo pistänytkin menemään laukusta, kun huomasin niiden olevan ilman käyttöä tai aika kuluneita. Ennen matkaa ei osannut kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta arvata, minkälaisia vaatteita tykkää täällä pitää. Onneksi kuitenkin suurin osa on mieleen ja täältäkin vaatetta saa. Jotain ostaessaan pitää vain muistaa sekä budjetti, että heittää jotakin pois.

Lentokentällä törmäsimme tähän kaveriin. Kovasti muistutti yhtä, joka on minulla kulkenut perässä pienenä.