Kuinka olla hyvä lähtemään?

 

Ihmiseksi, joka on lähtenyt jo vuosia sitten ulkomaille asumaan ja matkustaa paljon, olen ihan huono lähtemään.

Jo nuorena kauan haaveillun inter rail-matkan lopulta häämöttäessä parin päivän päässä halusin eniten ehkä vain perua sen. Lähtiessäni Suomesta Lontooseen asumaan itkin lentokoneen noustessa – vaikka kaikki oli järjestetty, enkä edes lähtenyt yksin.

Halusin koota tähän muutaman vinkin sinulle, joka ehkä kamppailet myös muutoksen kanssa, oli se sitten pitemmäksi aikaa matkalle lähtemisen tai jonkun muun jutun takia.

Anna itsellesi aikaa hyväksyä muutos

Viime vuosina minulla ei ole ollut kauheasti aikaa valmistautua, kun lähden. Olen ollut töissä kiireinen viimeiseen asti, lopulta päästänyt irti ohjaksista ja toivonut, että joku muu ottaa ohjeideni mukaan työtaakasta kopin. Sitten olenkin jo melkeinpä kiirehtinyt kentälle ja rojahtanut lentokoneen istuimeen.
Koneessa fiilis on ollut hämmentynyt, että mitähän…? Minne olen matkalla ja mikä lentokenttä tuolta siis nyt tulee vastaan? Muutos on vaikeaa, mutta sen täysi huomiotta jättäminen kyllä vie kaiken positiivisen lähdön tunnelman ja luo kaaosta.

Pitemmälle matkalle lähtiessä yksi strategiani päästä alkuunkaan matkaan onkin ollut vimmaisesti asioiden hoitaminen – ihan väärä strategia, vaikka matkaan onkin päästy!

 

Mikä kiireellä itsensä turruttamisen vaihtoehto sitten voisi olla?
  • Mieti pakkausta ja asioita jo etukäteen ja tee lista käytännön jutuista hyvissä ajoin
  • Hoida henkisesti vaikeat asiat ensin: jos inhoat puhelimella soittamista, mutta matkavakuutuksen saamiseksi vaaditaan puhelu, tee se nyt eikä vikana päivänä ennen matkaa
  • Hoida asioita pikkuhiljaa ja kasvata matkakuumetta katsellen kohteen maisemia netistä
  • Lue matkablogeja ja löydä juttuja, joita haluat tehdä
  • Jos muutat ulkomaille, etsi alueelta johon ensin menet jo netistä kiva ravintola, jossa haluat käydä
  • Kiireen keskelläkin, pidä huolta matkaunelmasta tai muuton kivoista puolista. Jos vaikka sää on huono ja menet lämpimään, muista miltä aurinko kohta tuntuu iholla.
  • Puhu noista kivoista asioista myös sellaisille läheisille, joita lähtösi saattaa pelottaa.

Jos teet päätöksen lähteä, joudut elämään sen kanssa, että olisit voinut jäädä. Sama pätee toisin päin!

Olen ennenkin kirjoittanut takertumisesta, joka on omiaan huonontamaan elämänlaatua: ”jos saan tämän jutun vielä, sitten olen onnellinen”.

Takertunut voi olla myös sunnuntaihin ennen työviikon alkua tai ihanan loman viimeisiin hetkiin miettien miksi viikonloppu tai loma meni niin nopeasti ja miten voisi saada tunnit kestämään?

Lähtiessä minäkin helposti takerrun, etenkin ihmisiin ja rauhalliseen olemiseen. ”Pitääkö mun oikeasti lähteä huitomaan tuonne jonnekin Saigonin kaaokseen?”, tykyttää takaraivossa, vaikka haluan sinne.

Haluan ton jutun, mutta helpompaa olisi jäädä tähän sohvalle, missä on ihan hyvä olla. Helpompaa olisi olla tekemättä, valitsematta tai ottamatta vastuuta omasta tulevaisuudestaan millään tavalla. Jäädä vain tuohon äidin sohvalle, kun ei se häntäkään hirveästi ainakaan vielä haittaisi.

Lyhyemmän matkan kanssa taas valinta voi olla vaikkapa rahankäyttöön tai käytössä oleviin lomapäiviin liittyvä: jos matkustan, en käytä samaa rahamäärää muuhun ja jos menen etelään jouluksi, joku voi jäädä yksin. Tehdäkö lomalla se tärkeä projekti, johon nyt olisi aikaa ja rahaa, vai nauttiako tekemättä mitään jossakin rannalla?

 

Suurimmassa osassa valintoja on enemmän kuin yksi puoli mietittävänä.

 

Sen lisäksi, että on helpompaa jatkaa niinkuin ennenkin, minua riepottelee tunne siitä, että voisin tehdä toisin. Ihminen, joka tekee aktiivisia valintoja parantaakseen elämäänsä joutuu kamppailemaan sen asian kanssa, että sekä tekemättä jättäminen että tekeminen ovat valintoja.

Valintojen tekeminen tietoisesti ja vastuun kantaminen on vaikeaa, mutta tärkeää. Siksipä kun teen päätöksen, koitan tehdä sen niin että hyväksyn myös, että tekemällä päätöksen menetän muut vaihtoehtoiset todellisuudet. Jos päätös on hyvällä pohjalla ja loppuun mietitty kaikesta vaikeudesta huolimatta, se on helpompi myös välittää muille.

  • Kun teet päätöksen, tee päätös.

Ota muut mukaan muutokseen ja anna heille käytännön keinoja selvitä

Mieli helposti tarkertuu johonkin toiseen todellisuuteen, joka olisi voinut olla. Siinä olisi ollut vielä aikaa läheisten kanssa. Nyt he jäävät tänne ja minä menen.

Vaikka en konkreettisesti jätä heitä millään tavalla vaan kannan rakkaitani sydämessäni mukanani minne menenkin, voin sitten alkaa kaivata heitä jo kun he ovat vielä samassa huoneessa. Hullua, millaisia ansoja ihmismieli voi itselleen virittää.

Pelkään usein, että nuo tärkeät ihmiset myös saattavat luulla minun valitsevan lähtemisen, koska en välitä tarpeeksi.

Onneksi ympäriltä on sadellut viisaita ja kauniita sanoja. Ne liikuttavat, mutta myös auttavat niin kovin paljon lähtemään. Sellaiset sanat, kuin että ”olette aina minun ajatuksissani” tai ihmisten tuki ihan hassuille päätöksillemme reissata jossakin ennenkuin saamme paperit kuntoon.

 

 

Tietenkään ei saa lähteä maailman toiselle puolen toisten positiivisten sanojen takia. Ihailen kuitenkin ihmisiä, jotka sanovat niitä asioita, jotka auttavat minua lähtemään heidän välittämisestään ja upeudestaan huolimatta.

Voi kun olisin yhtä hyvä lähtemään kuin he ovat toivottamaan onnea matkaan ja vahvistamaan minua! Taidan kuitenkin olla liian herkkä sanomaan monia noita juttuja. En halua ihan hajota lähtemiseen, sillä se on minulle vaikeaa.

On kuitenkin todella tärkeää luoda läheisille selkeä kuva siitä, mitä tapahtuu ja auttaa heitäkin selviämään muutoksesta paremmin. Hehän eivät mene minnekään tai saa lähdön hyviä puolia muuta kuin välillisesti. Jos tarkoituksesi ei ole lähteä pakoon ihan kaikkea, voi lähdön normalisoiminen muille auttaa yhteyden pidossa.

Nämä vinkit olen itse yrittänyt ottaa käyttöön silloin, kun olen osannut:

  • Selitä parhaasi mukaan miksi lähdet
  • Ota muut mukaan muutokseen näyttämällä heille, minne olet menossa ja kertomalla miksi sinulle on tärkeää mennä juuri tuonne – vaikka syy olisi vain mahdollisuus juuri nyt mennä lämpimään, siitä voi muille löytyä tapa ymmärtää sinua
  • Kerro läheisillesi, jotka eivät matkusta, kuinka he voivat olla yhteydessä sinuun tai milloin tulet käymään
  • Jos tiedät jotakin siitä, miten näet tulevaisuutesi pitkän matkan tai muuton kuluessa, kerro se mahdollisimman selkeästi. ”Tulen kotiin Suomeen tuon kolmen kuukauden jälkeen” tai ”yritän löytää opiskelupaikan kolmeksi vuodeksi sieltä” antavat läheisillesi jotakin konkreettista. Koita kuitenkin luvata vain se, minkä voit varmasti heille antaa.
  • Näytä, että olet kiinnostunut myös muista ja heidän elämästään matkasi aikana. Vaikka keskustelet helposti monien kanssa jännästä matkastasi (myös ennen matkaa ja palattuasi), muista myös että heille tapahtuu kivoja, tyhmiä ja jänniä juttuja sillä aikaa. Muista kysyä mitä muille kuuluu, ja kerro matkustamisesta sen verran kuin siitä halutaan kuulla.

Yhteenveto

Lähteminen on aina ollut minulle haastavaa. Olen paininut asiaan liittyvien tunnetilojen kanssa taas itse ja selvinnyt tällä kertaa aika hyvin näitä vinkkejä parhaani mukaan noudattaen.

Nautin todella mukavia rauhallisia hetkiä vielä juuri ennen lähtöä ja olin tyytyväinen ajatuksella pakattuun laukkuun, hoidettuihin asioihin ja siihen, että oli aikaa nähdä vielä läheisiä.

Sain mielestäni rakkaat ihmiseni ymmärtämään, minne olemme menossa, mitä aiomme tehdä ja miksi se on meille juuri nyt aika hyvä vaihtoehto. Mielestäni hyvä lopputulos, ottaen huomioon, että lähdemme määrittämättömäksi ajaksi odottelemaan Singaporen papereita, jotka mahdollistavat siellä asustelun joksikin aikaa.

Horisontissa odottaa nyt ensi hätään suurkaupunkien hälinä, aurinko, rento oleminen ja sitten jotkut unelmamaisemat. Hiekkarannat ja auringonlaskut, jotka salpaavat hengen.

 

Paratiisiranta on taas haussa. Tässä Nha Trangin rantaa.

 

Ottaisin kaikki omat ihanat ihmiset mukaan, jos olisi varaa maksaa lennot, oleminen ja jos vaan lähtisivät. Mutta kaikilla on omat tiensä kuljettavanaan, kunnes polut taas pian kohtaavat.

Me olemme jo Saigonissa ja lähdön haikea tunnelma on tältä kerralta voitettu. Ylempänä oleva maailmankartan kuvakin on napsaistu lentokenttähotellin seinän maalauksesta.

Unirytmi on sekaisin, eilen koko kaupunki oli yhtä välkkyvää valoa ukkosella ja ulkoa kantautuu skootterien loputon tööttäys, mutta ilmassa on taas matkan tuntua. Matka jatkuu pian Kuala Lumpurin kautta luultavasti kohti Malesian saaristoa. Blogissa näkyvää karttaa päivitetään taas.

Toivottavasti tähän kirjoittamani vinkit herättävät ajatuksia. Olen tosi iloinen, jos sinäkin saat niistä apua johonkin elämäsi muutokseen!