Matka Yogyakartaan ei ole täydellinen ilman käyntiä Borobudurin ja Prambananin temppeleillä. Molemmat ovat UNESCOn maailmanperintökohteita. Harva läntinen turisti tosin matkustaakaan Yogyakartaan vain Jogjan kaupungin takia. Temppelit eivät kuitenkaan sijaitse Jogjassa, eivätkä ne ole vierekkäin. Voisi hyvin tulla mieleen tehdä reissustaan helpompi ja nähdä niistä vain toinen. Etäisyyteen on kuitenkin hyvä syy. Ne edustavat kahta eri aatemaailmaa.

 

Kaksi hallistijasukua, kaksi temppeliä: Borobudurin ja Prambananin tarina

 

Borobudur on maailman suurin buddhalainen temppeli. Sen rakennuttaminen viidakon keskelle kahden tulivuoren, Sundoro-Sumbingin sekä Merbabu-Merapin, väliin vei buddhalaiselta Shailendra-hallitsijasuvulta 70 vuotta. Borobudur oli rakennettava Kaakkois-Aasiassa merkittävän mahtisuvun arvoiseksi monumentiksi: suvun nimi Shailendra juontaa sanskriitin sanoista Śaila sekä Indra, vuoren kuningas.

Yhdeksän kerroksinen temppeli, 504 buddha-patsasta, 72 ihmistä korkeamman stupan sisällä istuvaa Buddhaa. Borobudur osuu myös kolmen muun temppelin kanssa suoraan linjaan. Ei liene epäilystäkään, etteikö Shailendrojen viesti kaikunut Borobudurista kauas.

 

 

Vain lyhyen matkan päässä Shailendran-hallitsijasuvun naapurit, Sanyajat tarkkailivat Borobudurin valmistumista. Yhteiselo buddhalaisten kanssa oli hindulaiselle hallisijasuvulle tähän asti ollut melko rauhallista. Borobudurin valmistumisen aikoihin 850-luvulla tilanne alkoi muuttua.

Sanyaja-hallitsija Rakai Pikatan aloitti oman hindulaisen Prambananin temppelialueensa rakennuttamisen. Siitä oli tultava vielä Borobuduriakin mahtipontisempi ja suurempi: mandalan muotoon rakennettujen temppelin sisäosan suippokärkisten hindutemppelien ympärille rakennettiin 240 pienempää temppeliä. Prambanan valmistui vuonna 856. Samana vuonna Rakai Pikatan ajoi Shailendra-suvun hallitsijan, vaimonsa veljen, pois Jaavalta.

Temppelin himon hinta

 

 

Prambanan symboloi vallan liikettä keski-Jaavalla, mutta Indonesian historiasta kertovan kirjan mukaan ihmisten liikkeelle temppelin rakennusbuumilla oli erilainen vaikutus. Temppeleitähän eivät rakenne hallitsijat, vaan heidän alamaisensa. Veron tapaan toteutettu temppelin rakennusvelvollisuus lankesi keski-Jaavan asukkaille.

Monen vuoden moninaisten projektien jälkeen väki päätti tarinan mukaan äänestää jaloillaan. Vuonna 930 valta liikahtikin taas ja hovikin muutettiin itään. 1500-luvulla hindulaisuus Jaavalla vaihtui islamiin. Temppelit jäivät viidakon siimekseen, vaikka ei ole täysin varmaa, milloin ne hylättiin.

 

 

Sen jälkeen Jaavaa koettelivat luonnonkatastrofit: tulivuorenpurkaus sekä maanjäristys romahduttivat suuren osan Prambanania. Borobudur hautautui paljolti tuhkan alle. Viidakko alkoi valloittaa rakennuksia alleen. Vielä 1911 Borobudurin korkeimpaan huippuun osui salama.

Molemmat temppelit on nyt kunnostettu ja entisöity mahdollisuuksien mukaan, mutta vaikkapa Prambananista oli ehditty varastaa niin paljon materiaalia, että monia sen temppeleitä ei koskaan aiota rakentaa uudelleen. Osa temppelin kivistä päätyi Indonesiassa asuneiden hollantilaisten puutarhoihin.

Borobudur

 

 

Borobudur, Indonesian suurimman kävijämäärän vuosittain saava turistikohde, sai uinua rauhassa viidakon keskellä, kunnes sen olemassaolon sai vuonna 1814 tietoonsa Sir Raffles, joka tuolloin hallitsi Jaavaa ja perusti muutamia vuosia myöhemmin Singaporen.

Temppelin ympäri kiertää kuusi kerrosta kaiverrettua kiviseinää sekä 504 istuvaa buddha-patsasta. Yläkerroksen kolme pyöreää kerrosta kruunaa suuri kupu. Kuvun alapuolella kiertävissä kerroksissa istuu 72 Buddhaa. Jokaisen paitsi yhden niistä päällä on kelloa muistuttava stupa. Nämä rakennelmat ovat yleisin kuva Borobudurista ja se, mitä suurin osa turisteista saapuu katsomaan.

 

 

Vaikka Borobudurin varmasti vaikuttavin maisema avautuu ylhäältä, on sille vaeltajan tarkoitus kiertää jokainen alempi kerros. Pyhiinvaeltaja kävelee jokaisen kerroksen ympäri myötäpäivään ennen siirtymistään seuraavaan kerrokseen. Näin hän seuraa seinäkaiverrusten tarinaa ja siirtyy läpi buddhalaisuuden eri tasojen: halujen maailmasta muotojen maailmaan ja lopulta muodottomuuden maailmaan.

 

 

Paikalliset turistit eivät seinäkaiverruksista pahemmin välitä, vaan kiipeävät suoraan rakkennelman päälle. Sieltä avautuvat maisemat kymmenien stupan alla istuvien buddha-patsaiden alla avautuvaan viidakko- ja tulivuorimaisemaan. Länsimaisia turisteja pyydetään mukaan omiin kuviin, oli niissä kaveriporukka, pariskunta tai perhe.

Borobudurin ehkäpä hämmästyttävin piirre onkin sen ympärillä pyörivä kaaos, kun jokainen yrittää saada kuvan ilman muita turisteja. Olimme vielä itse paikalla  paikallisella lomakaudella. Paikkaan kannattaakin tutustua rauhassa. Sopivia kuvauskohtiakin löytyy paremmin, jos pysähtyy ja odottaa. Kaiken hälinän alla vallitsee yllättävän rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Täällä olisi varmasti taianomaista porttien sulkeutuessa turisteille. Kivibuddhat senkuin istuvat, välittämättä turistien ja maailman menosta.

 

Prambanan

Prambanan, Indonesian suurin hindutemppelialue, eroaa Borobudurista monella tavalla: tärkein niistä lieneekin juuri, että se on hindulainen temppeli. Sen patsaat kuvaavat hindujumalia, kuten Vishnua ja ratsuaan Garudaa, Shiva tuhoajaa sekä Brahmaa. Patsaat on sijoitettu sisään Angkorista muistuttaviin koristeellisiin rakennuksiin, jotka muodostavat helposti tunnistettavan silhuetin.

Nykyinen Prambanan on huimasti ehkäpä Kaakkois-Aasian tunnetuinta temppelikaupunkia, Angkoria, ja jonkin verran Borobuduriakin pienempi. Sen vanhasta loistosta saa aavistuksen katsomalla ympäröiviä temppeliraunioita. Temppelialuetta ei kannata vähätellä Kambodzan rinnalla: Prambanan rakennettiin vuosien, ei vuosisatojen aikana ja ennen Angkoria.

 

 

Prambananissa riittää tutkittavaa sekä rakennusten seinissä, että niiden sisältä löytyvistä patsaista. Rakennusten kunnosta riippuen kaikki niistä eivät ole aina auki. Temppeleiden lähistöllä on lava, jolla järjestetään sekä musiikki- että tanssiesityksiä. Nyttemmin niitä on kuitenkin myös peruttu rakennuksille mahdollisesti aiheutuvien vaurioiden takia.

 

 

Miten temppeleille pääsee?

 

Borobudur sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Yogyakartasta ja Prambananiin on matkaa 17 kilometriä. Valitettavasti ne sijaitsevat vastakkaisissa suunnissa. Matka temppeliltä toiselle on yli 50 kilometriä ja kestää puolisentoista tuntia.

Bussiretkiä, jotka lähtevät aikaisin auringonnousua varten, saa ostettua kaupungilta melko halpaan hintaan. Jotkut ovat käyttäneet paikallisia busseja tai vuokranneet skootterin. Itse lähdimme aamupalan jälkeen ihmisten aikaan aamulla Borobudurin kautta Prambananiin vuokratulla autolla, jonka vuokrahintaan kuului kuski.

Prambananissa olimme tunti ennen auringonlaskua. Liikenne Yogyakartassa ja sen liepeillä oli ruuhkaista sekä aamulla että palatessamme illalla. Saimme rauhassa käyttää haluamamme ajan temppeleillä ja käydä esimerkiksi Borobudurin vieressä ravintolassa lounaalla.

Palvelut ja liialliset palvelut

 

 

Molempien temppelien sisäänkäynnillä voit ostaa esimerkiksi hattuja, aurinkolaseja sekä selfiekeppejä. Ulkomaisille on omat sisäänkäyntinsä, sillä maksamme lipuista myös kovemman hinnan. Hintaan saattaa sitten sisältyä vaikkapa ilmainen vesipullo. Voit ostaa yhteislipun molemmille temppeleille hieman halvempaan hintaan. Temppeleillä vierailu ei ole meille vierasmaalaisille halpaa kuin saippua, vaan yhteislippu maksaa noin 34 euroa per henkilö.

Itse temppelialueilla ei ole mitään palveluita ennen paluuta porteille. Sen sijaan porttien ulkopuolella virallinen reitti kulkee valtavan telttakankaalla rajatun ja katetun tilan läpi, jossa myydään t-paitoja, magneetteja, ruokaa sekä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Ulospääsy on hermostuttavan vaikeaa ja telttaa ravataan edestakaisin.

 

Temppelit eivät ole ihan porttien vieressä. Molemmilla kulkee pieni bussi.

 

Prambananilla tiesimme olevamme menossa nyt kauppa-alueelle, joten yritämme kiertää sen menemällä ulos sisäänkäynniltä. Se ei onnistunut, vaan meidän vaadittiin kävelevän ensin noin kilometri uloskäynneille ja sitten läpi kauppojen sokkelon. Löysimme tavan päästä sivuportista kauppa-alueen ohi, vaikka jouduimme kyllä kävelemään. Syykin vaatimukselle taisi olla: alueella kulkee maksullisia sähköautoja, jotka vievät portille.

Lounaalla kävimme pienessä ravintolassa, joka myi riisiannoksia tempen ja vihannesten kanssa jääteen kera. Ravintola löytyi Borobudurilla heti päätien varresta parkkialueen vierestä.

Yhteenveto

 

 

Jos seuraat temppeleillä paikallisten turistien virtaa, joka matelee parhaalle valokuvauspaikalle selfieitä ottamaan ja suorinta reittiä pois, menetät suuren osan kokemusta ja temppeliarkkitehtuurin yksityiskohtia! Valmistaudu myös kieltäytymään kohteliaasti joistakin yhteisvalokuva-pyynnöistä, jos haluat ehtiä nähdäkin jotain. Kävimme temppeleillä keskellä kiireisintä paikallista loma-aikaa, joten kokemukseemme varmasti vaikutti myös paikallisten turistien virta.

Borobudur ja Prambanan ovat ehdottomasti yksiä hienoimmista temppelirakennuksista, joita olen Kaakkois-Aasiassa nähnyt. Ne ovat myös omalaatuisia: Prambanan muistuttaa kyllä Angkor Watia ja sen tornit voi helposti kuvissa sekoittaakin Angkorissa otettuihin silhuetteihin, mutta lopulta se on erilainen. Borobudur on muista temppeleistä poikkeava lukuisine buddhineen.

 

Auriko alkaa laskea Prambananin temppelialueella.

 

Niinkuin moniin muihinkin, näihinkin taianomaisesti viidakosta nouseviin rakennuksiin liittyy myös hyvä tarina. Sellainen, josta kirjoitetaan kirjoja ja kuvataan elokuvia. Borobuduria ympäröivät maisemat saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää, jos pysähdyt hetkiseksi miettimään temppelialuetta vuosisatoja sitten.

Täytyykin toivoa, että yritykset suojella temppelirakennuksia onnistuvat Indonesian haastavista oloista huolimatta. Tuliperäisen saariston maanjäristykset sekä tulivuorenpurkaukset koettelevat vuosisatoja vanhoja rakennuksia tasaisin väliajoin. Ikuisia monumentit eivät ole. Näkemisen arvoisia ne sen sijaan ehdottomasti ovat.