On tasan kaksi viikkoa siitä, kun saavuimme Singaporeen carry-on reppuinemme ja majoitumme finanssikeskustan keskelle väliaikaiseen asuntoomme. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja olo on jossakin matkustamisen, asumisen ja arjen sekä loman välimaastossa. Olemme jo päätä myöten asuntojahdissa ja hahmottelemme kaupunkia ja sen eri kulmia potentiaalisina asuinpaikkoina. Singapore kotikaupunkina on ainakin aluksi näyttänyt hyviä puoliaan.

Aika hyvin olemmekin jo rajanneet, mitä haluamme ja mitä voi milläkin vuokralla saada. Siitä kirjoittelen jossakin vaiheessa erikseen, kun prosessi on ohi.

 

Kaksi viikkoa on jo mennyt siitä, kun minut toivotettiin tervetulleeksi Singaporeen – nopeasti on mennyt!

 

Kahdessa viikossa ei ehdi vielä millään alkaa nähdä kaupungin huonoja puolia. Sitä on vain innostunut, kiinnostunut ja yrittää saada kaupungin pulssista kiinni. Haluan kuitenkin välittää edes vähän näitä tunnelmia sinulle jo nyt. Varmasti ajan kanssa tämän tekstin voi sitten täydentää kritiikillä. Lontoossa ja Oxfordissakin kuherruskuukausi kaupungin kanssa kesti pitkään.

Tässä siis koostettuna kahden viikon fiiliksiä uudesta kotikaupungista, joka löi heti aluksi ihan ällikällä.

Singapore kotikaupunkina: ihana kaupunkimaisema

Olemme innosta puhisten kolunneet Angkorin viidakkomaisemat ja Vietnamin vuoristot, mutta olen pohjimmiltani kaupunki-ihminen. Ihan totta!

Taustaltani olen juuri sellainen, jonka pitää päästä Lontooseen, Hong Kongiin, New Yorkiin ja Singaporeen. Kaupungin valot ja sen vilinä ovat minulle yhdenlaista sielunruokaa.

Ensimmäisenä iltanamme Singaporessa menimme uima-altaalta katsomaan meille mainittua yläkerran näköalatasannetta.

 

 

Näkymä pimenevän kaupungin ja Marina Bayn yli  oli upea.

”Miksi täällä ei ole ketään, vaikka näyttää tälle?” intoilin.

Sattumalta olimme tuolla tasanteella vielä juuri valoshown aikaan. Marina Bay Sands hotellin päällä keikkuvan ”lentävän laivan” katolta laaserit halkoivat ilmaa ja alhaalla veden päällä eri värein valaistut suihkulähteet oli ohjelmoitu syöksemään vettä musiikin tahtiin.

 

 

Singapore on pilvenpiirtäjien, korkeiden asuintalojen sekä kiiltävien lasipintojen kaupunki. Pimeässä kaupunkimaiseman tuhannet valot, mukaan lukien talojen ikkunat, antavat vain jonkinlaista viitettä siitä, kuinka monta ihmistä kaupunkivaltioon mahtuu.

Kaupunkimaisema voi olla todella kaunis. Etenkin, kun siihen yhdistyy Singaporen tapaan vesi ja vehreät palaset luontoa siellä täällä.

Singaporen byrokratiakone toimii nopeasti

Saavuttuamme maahan kesti vain muutaman päivän, ennenkuin meillä molemmilla oli haettuna ja hyväksyttynä parin vuoden maassa oleskeluun oikeuttava kortti. Oman korttini hakeminen piti kestää kaksi viikkoa, mutta todellisuudessa se kesti vajaat kaksi päivää. Hakemukseni vastaanotosta seuraavana päivänä minulla oli jo leima papereissa.

Lisäksi saimme auki pankkitilit jo ennen korttien saamista. Muistellessa kuinka paljon päänvaivaa tällainen tuotti Lontooseen muuttaessa se tuntuu melkein uskomattoman tehokkaalta.

Olemme jo kuulleet tarinoita siitä, että byrokratiakone voi olla myös kankea, jos kaikki ei menekään heti putkeen. Meille se on tähän asti näyttänyt vain hyvät puolensa.

Aasialaisuutta saa etsiä, mutta se on kokoajan alitajunnassa

Singapore on toki todella aasialainen, koska sen väestö on kiinalaisperäistä, intialaista ja malaijeja. Se näkyy niin ruoassa kuin kadulla kävelevissä ihmisissäkin.

Se on kuitenkin Aasiassa outo siisti suurkaupunki, jossa et välttämättä heti keksisi missä oikein olet. Silmiinpistävällä tavalla se ei ainakaan ensi hätään ole samanlainen kuin sitä ympäröivä maailma.

 

Deepavali-koristeita oli vielä näkyvillä Little Indiassa

 

Asuinalueita katsellessamme olemme huomaamattamme ihastuneet niihin seutuihin, joissa kaupunkimaisema poikkeaa keskustan korkeista pilvenpiirtäjistä.

Olemme hakeutuneet kohti katuja, joilla on vielä matalampia kauppiastaloja, pienempiä asuinkerrostaloja, autenttisen oloisia kiinalaisia ravintoloita ja pieniä temppeleitä.

 

 

Sellaistakin Singaporesta tietysti löytyy ja se on jollakin tavalla houkuttelevaa. Istuimme pari iltaa sitten keskustelemassa asuntonäytön jälkeen kiinalaisen kasvisbuffetin muovipöydässä ja tunnelma oli kuin muualla Aasiassa.

Se tuntui hyvälle, koska tuo tunnelma on meille mieluisampaa kuin se finanssikaupungin nopea syke, jota taisimme hieman paeta Lontoosta.

Lämmin ja värikäs kaupunki

Minulle Singapore alkaa näyttäytyä iloisena, värikkäänä ja lämpimänä kaupunkina.

On totta, että paikalliset osaavat olla länsietikettiin verrattuna töykeitä (aika moni länkkärikin osaa), mutta suuri osa heistä ottaa meidät myös ihanalla tavalla huomioon.

Käydessämme temppelin ilmaisessa vegaaniruokabuffetissa (johon toki lahjoitimme rahaa!), paikallinen rouva toi minulle hymyillen kulhon, koska halusi minun niin kovasti kokeilevan makeaa soijapapukeittoa.

Ravintoloissa paikalliset asiakkaatkin neuvovat meille, mikä on vegaanista ja missä ruoassa on maitoa. Pankin täti muisti heti, että avasi tilin juuri eilen miehelleni ja jutteli mukavia. Minut on myös useaan otteeseen toivotettu tervetulleeksi Singaporeen.

 

 

Kaikki nämä asiat kuuluvat mielestäni tavalliseen yhteiseloon muiden ihmisten kanssa, mutta länsimaailmassa ne tuppaavat etenkin suurkaupungeissa unohtumaan monelta. On niin kiire, ettei ehdi hymyillä tai tehdä pientäkään elettä toisen suuntaan.

Pienet eleet tuntuvat siksi suurille. Ne tekevät minustakin paremman ihmisen, sillä olen avoimempi auttamaan ja puhumaan muille. Huomaan helpommin vaikkapa milloin voin avata oven tai kiittää ja hymyillä.

 

 

Ehkäpä asiaan vaikuttaa myös konkreettinen lämpö. Se on ainakin vielä ihanaa, vaikka meitä on varoitettu asuntoa valitessamme, että tulemme tottumaan lämpöön. Että emme muka sitten enää ole uima-altaille, parvekkeille ja terasseille niin hinkuamassa.

En usko siihen etenkään Aasian matkan jälkeen ollenkaan, mutta kukapa tietäisi tulevasta. Ainakin on vielä upeaa, että kotikaupungissa on hiekkarantoja!

Kun aurinko paistaa ja on mekkokeli, on vähän helpompi hymyillä ja kaupungin värit ja pienet veikeät yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa.

Aina menossa, jos vain huvittaa

Hyvään kaupunkielämään kuuluu meno ja meininki ja sitä täälläkin riittää. On ollut ihanan paljon mahdollisuuksia tehdä jotain kivaa.

Asunnonetsinnän ja muun järkkäilyn seassa olemme ehtineet mukaan vain murto-osaan, mutta ympärillämme ihmiset käyvät siellä sun täällä ja tapahtuu jotakin kokoajan.

Tänä viikonloppuna esimerkiksi on muun muassa jokifestivaali ja lohikäärmelaivojen lähtöpaikat ja radat olivat viritteillä tänään kävellessämme joenrantaa lounaalla.

 

Halloween-koristeita ravintolan ulkopuolella

 

Vaikka lapsiperheet, pariskunnat ja sinkut puuhaavat vähän erilaisia juttuja, huomaa jo nyt, että tässä kaupungissa eletään omaa elämää eikä anneta arjen vain valua sormien välistä.

Siitä tykkäänkin kaupungeissa: aina on jotakin, mitä voi tehdä. Joskus ei huvita, mutta se on silloin oma valinta ja täällä noita päiviä varten on sitten aina uima-allas ja aurinkotuoli – voi että!

Tapasimme jo uima-altaalla suomalaisiakin ja Singaporen suomalaiset järjestävät vaikka minkälaista tapahtumaa. Niihinkin on tietysti päästävä mukaan, kunhan ensin saadaan kunnolla asetuttua.

 

Ikeassa soi joululaulut ja myynnissä oli joulukuusia ja koristeita, vaikka oli vasta Halloween.

 

Arvaatko muuten, miten Singaporessa vietetään pikkujouluja? Ainakin Joonaksen firma lähtee Vietnamiin Saigoniin kalliin illallisen sijaan.

Koska lähes kaikki täällä matkustavat ja enemmän tai vähemmän reppumatkameiningein, ilmapiiri tämän suhteen on innostava. Ihan huimaa, missä ihmiset käyvätkään! Ideoita voi heitellä ilmaan ja joku osaa kertoa, minne kannattaa mennä.

Joko uskot, että viimeiset kaksi viikkoa Singapore on vetänyt pisteet kotiin?

Tästä eteenpäin tulee varmasti myös huonompia päiviä, sellaisia juttuja joita mieluummin ei kokisi ja joskus ilmastointikin varmaan jossakin pettää ja sitten ketuttaa, että on kuuma.

Varmasti tällaista sattuu vielä, mutta juuri nyt on kivaa ja sellaisista hetkistä pitää ottaa ilo irti.

 

Suuri osa keskustaa on tavoitettavissa katettua käytävää pitkin tai ilmastoidulla bussilla.

 

Yhteenveto

Paljon saa aikaan sellaisilla pienillä sanoilla ja teoilla kuin lentokoneen laskeutuessa kuulutettu ”And to all singaporeans and residents of Singapore, welcome home!” eli tervetuloa kotiin kaikille singaporelaisille ja täällä asuville.

Paitsi lentokoneessa, niin toivotetaan myös maahan saapuessa kyltein, joiden alta pääsee suoraan elektronisesta portista, jos sattuu omistamaan pysyvämpään viipymiseen oikeuttavan kortin.

On mukava saapua asukkaaksi maahan, jossa tuntuu sille, että minut halutaan tänne. Toki se ei varmasti ole kaikkien mielipide eikä mikään henkilökohtainen ylistys.

Lähdimme kuitenkin keväällä yhdestä kotimaasta, jossa tilanne alkoi joidenkin osalta olla jokseenkin toisenlainen.

Minusta on siksi hienoa tuntea, etten ole kokoajan systeemiä ja maan ihmisiä vastaan. Olemme samalla sivulla, emme nokat vastakkain.

 

 

On myös oikeasti kivaa, kun perusvaate on mekko ja kevyet kesäkengät, kun pääsee uimaan joka päivä ja kun kaupunki on täynnä ihanaa kasvisruokaa, etenkin erilaista aasialaista ruokaa.

Takana on vain kaksi viikkoa. Mielipiteet kypsyvät varmasti ajan kanssa, eikä arki ole kuitenkaan vielä kunnolla päässyt käyntiin. Edessä on muutto pois luksuskämpästä omiin nurkkiin.

Katsomme kuitenkin tällä hetkellä todella optimistisesti eteenpäin ja tuntuu ainakin nyt, että tämä on hyvä kokea. Maailmassa on monta paikkaa, joissa olisi kiva olla, asua ja tehdä erilaisia juttuja, mutta nyt olen tosi tyytyväinen, että olen just tässä.

Se tunne, että tässä on hyvä, on jo jonkinlainen voitto elämässä. Joonas viime viikolla filosofoikin uima-altaalla töiden jälkeen: ”Jotain olen elämässäni kuitenkin tehnyt oikein, kun olen nyt tässä”.

Mikään ei ole täydellistä, mutta elämää voi ja pitää tuunata parempaan. Onko tämä se juttu – jää nähtäväksi!