Indonesian Jaavan saarella sijaitseva Yogyakarta houkuttelee turisteja retkillä läheisille temppelinähtävyyksille, Borobuduriin sekä Prambananiin. Niitä mekin saavuimme katsomaan, mutta Yogyakarta itsessään osoittautui myös mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi. En osannut ollenkaan odottaa vaikkapa sen jännien vanhojen palatsien vetovoimaa. Yogyakartan ruokapaikat puolestaan olivat lähinnä paikallisia, mutta halpoja ja hyviä.

Kaupungin ilme ei ole kiillotettu ja suuri osa turisteista oli paikallisen lomakauden aikana indonesialaisia. Länsimaisia turisteja oli Balilta saapumisen jälkeen mielestämme vain kourallinen. Oli kuitenkin selvää, että länsimaisten turistien kanssa ei nyt oltu ensimmäistä kertaa tekemisissä, sekä hyvässä että pahassa.

Lue lisää kokemuksistamme blogiartikkelista Yogyakartassa jokainen on batiikkikauppias!

 

Yogyakartan kärry

Tällaisia polkupyöräkärryjä on tarjolla kyydiksi kaupungilla hevoskärryjen ja tavallisten taksien lisäksi.

 

Länsimaisia vegaaniherkkuja Fortunate Coffee-ravintolassa

Olin melkoisen positiivisesti yllättynyt, kun hotelliamme vastapäätä sijaitsi vegaaninen ravintola, Fortunate Coffee (Jalan Jogonegaran No. 49). Sen valikoimaan kuului erilaisia mehujuomia ja pieniä aterioita. Ruoka oli hyvää ja hienosti aseteltu, mutta annokset eivät olleet koolla pilattuja. Burgerin oheen tilatut ”ranskalaiset” pystyi laskemaan yhden käden sormilla.

 

 

Yogyakartan ruokapaikat ovat suureksi osaksi paikallisia kojuja

Hotelliaamiaisella meille tehtiin erikseen vegaanisia nuudeleita, paistettuja tomaatteja sekä papuja. Paikallisilla ruokakojuilla tulimme hyvin ymmärretyiksi ja elämä oli kohtuullisen helppoa, koska kojujen perustarjontaan kuuluu riisi, vihannekset sekä aina maistuva soijapavuista valmistettu tempeh. Annokset tarjoillaan usein banaaninlehdellä pienessä korissa. Kyytipojaksi kojuista löytyy esimerkiksi makeaa jääteetä.

Ruoka-annoksen sivuun saa halutessaan nokareen tulista sambal-kastiketta. Sambal on chileistä jauhettua punaista tahnaa, joka maustetaan sitten kojusta tai ravintolasta riippuen vaikkapa valkosipulilla, katkaravuilla tai kalakastikkeella. Sen kanssa saa siis olla varovainen.

 

 

Yogyakartan ruokakojut katoavat päivällä. Illan pimetessä koju nostetaan pystyyn tien viereen nostamalla sitä suojaavat pressut sekä mainokset ja tuomalla paikalle muutama pöytä ja tuolit. Keittiö koostuu liikuteltavasta kärrystä ainesosille sekä levystä, jolla ruoka paistetaan. Kojuja on toinen toisensa perään ja ne myyvät aina hieman erilaisia annoksia. Niitä löytyy muuten myös ihan noiden temppelialueiden vierestä, jos lounaalle tulee tarvetta retkeillessä.

 

Lempikojumme julkisivun peittävän mainoksen takana pilkottavat siniset muovituolit.

 

Jos länsimainen elämä ja sen kalleus alkaa jossakin vaiheessa todella ottaa päähän, Jogjassa rahansa saisi ruoan puolesta riittämään pitkälle ja pitkäaikaisempi asuminen lienee edullista. Kaunis se ei ole, mutta jos pienen nuhjuisuuden kanssa pystyy elämään, kaupungilla on oma jännä tunnelmansa.

Lensimme Jogjasta kesällä Singaporeen ennen lentoa Suomeen. Kahden aterian ja juoman hinnalla katukojusta Yogyakartassa saimme Singaporessa lasin hanavettä. Kun tajusin ensimmäistä kertaa, kuinka halpaa koko herttaisen perheen voimin meille kokattu ruoka oikein katukojusta oli, jouduin ihan hämilleni ja olin jo menossa tarkistamaan, oliko tässä nyt kahdet ruoat?

 

 

 

Mukavan hillitty baarikulttuuri

Olutta on tarjolla hiljaisemmissa meiningeissä kuin vaikkapa Balilla. Muslimiyhteisön keskellä ei alkoholi ole niin näkyvä osa turismia, mutta baarikatuja löytyy ja niiltä oikein mukavia paikkoja. Istuimme pitkän illan Oxen Free-baarin ulkoterassilla (Jalan Sosrowijayan No. 2). Jos livemusiikki ei soi, baarimikot saattavat viihdyttää vieraita näyttämällä, kuinka seinällä majailevat pienet liskot seuraavat laservaloa kuin käskystä.

Toisaalta todistimme hotellin baarissa myös sellaista näkyä, kun seurue paikallisia poikia osti yhden olutpullon, jonka kanssa jokainen vuorollaan poseerasi kuvassa. Jokainen sai myös pienen maistiaisen lasiinsa.

 

Heppataksilla pääsee kiertämään kaupunkia halutessaan.

 

Hymy ja elekieli toimivat yhteisten sanojen loppuessa

Aterioiden hintaan kuului aina kojuista muuten myös hymy ja jos yhteistä kieltä ei meinannut vaikkapa take away-aterian tilaamiseen löytyä, me yritimme indonesiaksi ja he viittoivat ja yrittivät englanniksi.

Osaathan jo ainakin nämä: Terima kasih on kiitos  ja siihen vastataan hyvin suomalaiseen tapaan sama-sama! Britit meille neuvoivatkin, että muistakaa vain ”tearing my car seat” eli revin autoni istuinta. Toinen suosikkini on hati-hati eli varovasti! Siitä voit lukea lisää muissa Jogjan reissujutuissani.