Arki matkustamisen jälkeen

Arki on tavallaan väistämättömyys pitkällä matkallakin, vaikka matkustaminen on aluksi juhlaa. Kun lehtijutussa kerrotaan pitemmille matkustusirtiotoille lähteneistä,  kommenttiosastossa aina muistetaan muistuttaa: jänninkin elämäntapa muuttuu rutiiniksi ja arjeksi ja sitten edessä ovat samat asiat kuin ennnenkin. ”Arki tulee ja sitten kaduttaa, että käytit rahasi turhuuteen.” Tottahan se on, että matkustaminenkin muuttuu normaalitilaksi pitkällä matkalla ja matkustaessa arki oli erilaista kuin nyt enemmän tai vähemmän paikalleen asetuttuamme. Toisaalta täällä oleiluunkin on jo mahtunut useampi viikonloppureissu.

Alkuvuonna aion paneutua toden teolla kiinni Singaporeen. Heti vuoden alkuun kalastelin kuitenkin itselleni jostakin, liekö lentokoneesta, Vietnamista tai sitten ihan täältä kotinurkilta, jonkin yskänuhataudin. Tässä potiessani olen ihmetellyt, miten erilaista on olla kipeänä lämpimässä. Tiedättekö, se outo tunne, kun kröhä pukkaa päälle kesähelteillä tai lomalla lämpimässä? Täällä ei muunlaista nuhaa olekaan. Kipeänä olemisessa on jotakin arjen ydintä, kun todella ei pääse edes kattoterassille ulos kuumaan.

Onneksi tauti tuntuu hellittävän otettaan pikkuhiljaa ja toivonkin pääseväni normaalielämään kiinni pian. Saapuuhan meille perjantaina levitettävä vierassohva ja työpöytä – olo alkaa tuntumaan taas yhä enemmän arkisen normaalille. Tai siis tämä normaali alkaa taas tuntua tutummalle. Siinä on sekä hyviä, että huonoja puolia pitkän matkustelun jälkeen.

Arki – miten matkustaminen muutti sitä?

Viime vuonnahan arkea on tavallaan meille ollut matkustaminen. On kieltämättä ollut erilaista elää vain repun kanssa ja muiden nurkissa. Kaipaan välillä tuon arjen vapautta mennä paikasta toiseen. Toisaalta muutaman kerran pakkasin reppua miettien, että en haluaisi lentokoneeseen nyt. Haluaisin jäädä paikalleni pitemmäksi aikaa. Seuraavaan reppureissuun varaan pitkiä aikoja jokaiseen kohteeseen, viikkoja ellen jopa kuukausia per paikka. Vaikka maailmaa on ihana nähdä ja uudet paikat vetävät nytkin kovasti puoleensa, lähteminen käy raskaaksi. Pakkaaminen itsessään on helppoa, kun tavaraa ei ole paljon ja kaipaan huonekalutonta elämää jo nyt. Mutta matkustaminen muuttuu pitkällä reissulla olemiseksi ja paikasta toiseen juokseminen jos mikä väsyttää lopulta.

 

Kun viuhtoo pitkin poikin viidakkopolkuja, turkkiin jää piikkejä, mutta seikkailussa on oma hohtonsa.

 

Arki on lopulta melko samanlaista Singaporessa kuin Lontoossakin ja siihen liittyvät samat rutiinit kuin ennenkin. Minulle sopeutuminen matkan jälkeen on itseasiassa ollut hieman vaikeaa. Singapore on hieno kotikaupunki, jossa riittää seikkailuja pitkäksi aikaa, mutta matkustaminen jäi myös jotenkin päälle. Aluksi olin todella innoissani paikalleen jäämisestä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Nyt vilkuilen levottomana muiden matkailijoiden instagrameja. Vaikka matkustan viikonloppuja, olisi omaan arkeen löydettävä enemmän innostavaa sisältöä. Arjessa on ongelmana, että on todella helppoa vain antaa sen valua ohi tekemättä juuri mitään. Arjen sisältö varmasti on paljolti itsestä kiinni ja tämän asian kanssa aion alkuvuodesta työskennellä enemmän.

Arkeen on kuulunut myös kulttuuriin liittyviä vaikeuksia sekä remonttia uudessa asunnossa, jotka ovat vieneet välillä mehut. Turisti tai reppumatkaaja ei niitä pahemmin joudu kohtaamaan ja pääsee siinä helpommalla. Olimme myös hurjan onnekkaita siinä, että matkan aikana emme saaneet juuri mitään huonoja uutisia kotoa. Nyt niitä on tullut. On ehkä väärin miettiä niiden kuuluvan enemmän paikallaan pysyvään arkeen kuin matkustamiseen, sillä elämä on täynnä muutoksia parempaan ja huonompaan joka tapauksessa.

Arki syntyy pitkälti työstä

Arjen sujumista määräilee pitkälti rahan tulon varmistava työ. Pitkään matkaillessa työ ei usein heti kuulu arkeen, vaan tulee pakollisena pahana mukaan kuvioihin kassan ehtyessä. On siis aikaa retkeillä ja lukea altaan reunalla. Koska en ole palannut työarkeen kuten ennen, minulla on mietittävänä arjen suhteen myös paljon sellaista, mitä en ole ennen kohdannut. Ehkäpä arjen alkaminen on tuonut mukanaan pienoisen identiteettikriisin. Matkaan lähtiessä tietysti tiesin, että tulen muuttumaan ja on vaarallistakin vapauttaa itsensä oravanpyörästä, sillä sinne ei välttämättä ole hinkua takaisin.

 

Mies ja puhveli pellolla

Mies ja puhveli peltotöissä Vietnamissa

 

On ollut opettavaista alkuvuodesta lukea muiden vuosiksikin matkaan lähteneiden kirjoituksia, joissa puhutaan kuinka matkustamisesta ja esimerkiksi oman yrityksen pyörittämisestä diginomadi hengessä sen ympärillä seuraa usein enemmän työtä kuin ennen elämänmuutosta. Burn out siitäkin tulee, jos ei pidä itsestään hyvää huolta. Jo ennen matkaa totesin, että matkustamisen ei pidä olettaa muuttavan asioita, joita muualla oleminen ei voi muuttaa. Työskentely on yksi niistä. Oravanpyörän ongelmat syntyvät osaltaan ulkoisista vaatimuksista ja paineista, mutta toisaalta myös omasta tavasta suhtautua työhön ja tehdä sitä.

Tuohon digiporukkaan kai minäkin tavallaan nyt lukeudun, vaikken sitten yrittäisikään yhdistää toimintaani suoranaiseen nomadiuteen eli kodittomuuteen. Rannalta työskentely (ei erityisen kivaa oikeasti, mutta itse aion kyllä viettää nyt säiden parannuttua enemmän aikaa kattoterassityöskennellen) on hyvästä syystä monen unelma. Se vaatii kuitenkin samalla tavalla ammattitaitoa (usein pienen aikakausilehden koko työvoiman verran yhdeltä henkilöltä), intohimoa, työtunteja ja säännöllistä työpanosta kuin päivätyökin. Sitä taas voi toteuttaa joskus paremminkin olematta kokoajan matkalla.

Ajatuksia asiasta ennen matkaa

Keittiö ja kuntosali puuttuvat matkustusarjesta

Ihana arjen ero matkustamiseen on mahdollisuus tehdä ruokaa. Alkuun on tosi mukavaa, kun joku muu tekee sapuskat, mutta kyllä oma keittiö on etenkin vegaanille tärkeä, kun valmisruoista suuri osa ei vain taivu ruokavalion vaatimuksiin. Ja tämän vuoden alkuun se tarkoittaa ehkä jopa kliseiseen tapaan terveellisempää ruokaa.

Talossa on kuntosali ja uima-allas ja oma keittiö mahdollistaa kuntokuurin. Ihan heti en edes tajunnut, että hei tässä on mahdollisuuksia nyt palata parempaan kuntoon. Lähelläkään ei nimittäin matkustamisen jälkeen olla. Minun painoni putosi aasialaisella ruoalla ja rajoitetulla omalla ruokavarastolla sekä uinnilla, mutta toisaalta vaikkapa kookoskahvit ja oluet rannalla kompensoivat terveyspuolella. Pitkään matkustavan on ennenpitkää mietittävä, mitä syö ja juo ja löydettävä tapoja liikkua säännöllisesti. Jossain vaiheessa matkalla oli pakko alkaa myös syödä vitamiinilisää.

 

Ulkona syöty ruoka ja juoma eivät ole pitkällä tähtäimellä vain hyväksi.

 

Mutta liikkumaan lähteminen on kyllä täällä lämpimässä paljon helpompaa. Huomasin sen jo Kuala Lumpurissa ekalla matkaviikolla: kun kuntosalille ja altaalle on matkaa muutama kerros ja 5o metriä ja aikataulu vapaa, tulee otettua haaste vastaan paljon hanakammin kuin silloin, jos salille raahaudutaan kylmässä tihkussa puolen tunnin matka ennen tai jälkeen töiden. Jälkimmäisessä onnistuinkin parhaiten silloin, kun minua ohjasi asiassa joku muu. Olen pahoillani, mutta kalifornialaisilla sekä ausseilla on kyllä ihan oikea etu puolellaan tässä asiassa.Kun päällä on myös kokoajan kevyet kesävaatteet, ei edes pääse puhumaan kesäkunnosta. Singaporelaisia en uskalla niputtaa samaan sakkiin, sillä vaikka täällä on etua säästä, paikalliset ovat kyllä välillä aika laiskaa sakkia rullaportaineen ja hoikkuudesta huolimatta usein jäävät perääni pitkälle puuskuttamaan.

Yhteenveto

Matkustus on jättänyt jälkensä arkeen: sen tuoksinassa suunnitellaan taas vanhaan malliin matkoja. Lähes joka päivä puhutaan minne menee lentoja ja minne olisi kiva mennä. Ihanat instagram-kuvat ovat minulla aktiivisessa selauksessa. Jo pieni tavaran kerääminen arjen sujumiseksi ahdistaa hieman reppuelämään tottunutta. Onneksi sohvia voi myydä tai lahjoittaa helposti eteenpäin. Työpöytä on hyvä saada, jotta töitä ei tarvitse tehdä kyyryssä sohvalla ja keittiönpöydällä. Yritän kuumeisesti myös löytää työarkeeni sitä omaa suuntaa, jossa saisin tiedemaailmasta kerrytetyn kapasiteettini käyttöön todenteolla.

 

Paras personal trainerinikin koskaan on Games of Thrones fani ja syö paljon jäätelöä. Kaikki tarvitsevat lepoa.

 

Toisaalta arjessa on hyviä puolia: välillä voi hyvällä omallatunnolla katsella iltaisin vain netflixiä ja laittaa omassa keittiössä ruokaa. Ei tarvitse lähteä ulos ruoan perässä tai joka päivä jonnekin retkeilemään. Toisaalta retkelle pääsee tuosta vain, kun vaan päättää lähteä. Suunnitteilla onkin tutkia erilaisia Singaporen maisemia seuraavina kuukausina paljon enemmän ja kertoa niistä teillekin.

Kuntokuuri on helpompi toteuttaa, kun vieressä on ilmastoitu kuntosali sekä pitkä uima-allas. Jääkaappi on taas täynnä erilaisia vihanneksia ja kaupasta voi ostaa vaikka minkälaisia tuttuja ja tuntemattomampia hedelmiä. Tofuja on niin montaa sorttia, että emme oikein vielä tiedä, mihin niitä kaikkia voisi käyttää. Ja tilille juoksee palkka. Toiselle päivätyöstä ja minulle hieman vaatimattomammin vielä melko pienestä yrityksestäni. Mutta pienestä purosta ne joetkin kasvavat.

Olipa arki matkustamista tai paikallaan oloa, tärkeintä on, että siihen sisältyy lämpöä, tarkoituksenmukaisuutta ja onnellisuutta. Itse mietin paljon, miten niitä saisi elämässään lisättyä. Hyvät vinkit otetaan kiitollisena vastaan!