St Patrick's Day Singaporessa

 

St Patrick’s day, pyhän Patrickin päivä, on monille ulkopuolisille ehkäpä yksi vähiten tunnettu suuri juhla, jota englanninkielisissä maissa juhlitaan.

Vähiten tunnetulla tarkoitan tietysti juhlan alkuperää, sillä se on kooltaan valtava ja suosittu: juhla on alunperin kristillinen ja irlantilaistaustaisten lisäksi sitä kunnioittaa juhlapäivänä muun muassa katolinen kirkko. Se olikin pitkään Irlannissa toinen kahdesta päivästä vuodesta, jolloin pubit pysyivät kiinni. Päivän juhlintaa ulkomailla on kritisoitu vahvasti siihen liittyvästä kaupallisuudesta, huonosta käytöksestä sekä irlantilaisuuteen liittyvien stereotyyppien levittämisestä.

Synkänkin historiansa vuoksi Irlannilla ei kuitenkaan ole virallista itsenäisyyspäivää ja ehkäpä sen puutteessa hartaasta juhlasta on kehittynyt irlantilaisen oluen, kolmiapiloiden ja vihreän värin juhla ympäri maailman. St Patrickin tarinaa on kansan suussa muutettu irlantilaisten pakanoiden käännyttäjästä sankariksi, joka ajoi Irlannista pois kaikki käärmeet, vaikka Irlannissa ei koskaan ole ollut käärmeitä. Mutta ”no worries”, ihan kuin kaikkea muutakaan historiaa, johon uskomme nyt muutenkaan tarvitsisi totuudella pilata.

 

Vihreä joki

 

Amerikassa juhlitaan kulkueilla sekä vaikkapa Chicagossa värjäämällä kokonainen joki vihreäksi, kaikkien irkkupubien koristellessa ravintolansa viimeistä kulmaa myöten. Lontoossa työ- ja kaveriporukat juhlivat oluen äärellä villisti. Irkkumusiikki soi ja yleinen pahennus valtaa baarit.

St Patrick’s Day ei koskaan ole ollut minulle mikään todella tärkeä juhla. Englannissa sen juhlintaan kuului kuitenkin aina tuopillinen Guinnessiä. Siitä ei ole luovuttu sairaana, pitkän työpäivän jälkeen eikä sitä ole taidettu unohtaakaan kertaakaan. Viime vuonna se jäi, koska Guinness ei ollut vegaanista. Nyt Irlannin ehkäpä tunnetuin olutmerkki on kuitenkin tehnyt sen mitä lupasi ja muuttanut oluensa reseptin vegaaniseksi. Sellaista pitää palkita ja juhlistaa!

St Patrick’s Day Singaporessa

Lienee selvää, että ei ole mitenkään luonnollista, että pyhää Patrickia tai edes irlantilaisuutta juhlittaisiin kovin suurin menoin Aasiassa. Siksi St Patrick’s Day onkin jotakuinkin yhtä täydellinen juhla Singaporeen tuotavaksi kuin joulu.

Muutama viikko sitten ihastuin itse kiinalaisen uudenvuoden menoihin, koska minun ei tarvinnut kokea siitä mitään painetta, valmistautua tai miettiä vaikkapa sen minussa aiheuttamia tunteita omaa kulttuuriani kohtaan. Samalla tavalla irlantilaisten kansanjuhla on singaporelaisille vain yksi outo kultuuritapahtuma, jonka keskiössä ovat hauskanpito ja oluen juonti. Expatit ja irlantilaiset osaavat tietysti juhlia tuttua juhlaa siinä missä muuallakin.

 

Katumaisemaa st patricks dayn street festista

 

Jos esimerkiksi useamman satasen kustantavat black tie -illalliset eivät kiinnosta, kansanomaisempaan juhlintaan on lisätty paraati, jossa halukkaat voivat marssia vihreään pukeutuneina keskustasta Boat Quayn baarialueelle. Siellä irkkubändit soittavat musiikkia ja irlantilaiset pubit tekevät hyvää tiliä kolmen päivän ajan.

Tällä rajatulla alueella tunnelma on samanlainen kuin Lontoossa – tosin paljon lämpimämpi. Olipa lauantai-iltana liikkeellä maksettuja pubikierroksiakin irkkupubien edustalla pyörivään street partyyn, jossa musiikki soi hallitusti kello kymmeneen ja siirtyi sitten Singaporen hyvin hallittuun tapaan sisätiloihin.

Tunti sisällä Molly Malone’s pubissa sai ainakin meidän päämme hetkeksi sekaisin. Irkkupubit kaikkialla maailmassa ovat samanhenkisiä – paitsi ehkä Irlannissa, missä niitä kutsutaan vain pubeiksi ja niitä tuntuu olevan aika erilaisia. Sisällä voi melkein unohtaa, missä on. Siksi lämpötilat sekoittivat pään: hennosti ilmastoituun vessaan mennessä vasta huomasi, kuinka kuuma oli ollut bänditilassa, jossa oli pelkkä tuuletin ja ihmisiä melkoinen määrä. Kotiin lähtiessä oli ulkona kuitenkin vielä kuumempi!

Live-tunnelmia löytyy hieman myös Matkan Tuntua -sivulta Facebookissa.

Englanti ja Irlanti taistelivat rugbyssa vanhoilla kotikulmilla ja muistot nousivat pintaan

Olen aika usein sanonut, että pelaan rugbya ja katson jalkapalloa. Kuitenkin rugbyn katsominen nostaa minulla edelleen pintaan muistoja: sekä kentältä, Twickenhamissa kansallistadionin vieressä asutuista vuosista ja rugbyn katsomisesta livenä Twickenhamissä sekä muutenkin Englannissa.

Rugby on itsessään outo peli, jonka sääntöjä en usean vuoden pelaamisen jälkeenkään aina taida osata, mutta erityisen outoa se on Britanniasssa. Katsojat pukeutuvat naamiaisasuihin ja katsomossa saa juoda olutta (toisin kuin englantilaisissa jalkapallopeleissä). Osin varmasti tästä johtuen rugbypeleissä lauletaan ja niiden jälkeen pubit ovat kuin karaokebaareja, joissa kaikki osallistuvat lauluun. Mikä siis olisikaan sopivampi St Patrick’s Dayn tunnelman nostattaja kuin rugbypeli Twickenhamissä Englannin ja Irlannin välillä?

Vaikka emme jaksaneet katsoa rugbya loppuun, tämän vuoden pyhän Patrickin tai ehkäpä sitten kuitenkin irlantilaisuuden juhlinta nostivat pintaan muistoja ja hyviä tunteita. Vaikka juhlintaa voi tosiaan kritisoida melko Guinness-huuruiseksi, expat mielessä tällaisilla juhlilla on paikkansa – meistä on kiva muistaa, mistä tulemme, ketä olemme ja mitä perinteitä noudatamme vuodesta toiseen.

Minua tämä juhla saattaa muistuttaa irlantilaisuuden sijaan vaikka kymmenestä vuodesta Englannissa tai mutaisesta rugbykentästä Walesissä ja tunteesta, kun pitää pelata parhaansa mukaan ja jaksaa nousta ylös, vaikka tietää häviävänsä paljolla. Ja tottakai myös matkoista Belfastiin ja Dubliniin, jossa Guinnessiä on tietysti tullut maistettua ihan panimolla.

Yhteenveto

 

Singaporen katumaisemaa St Patricks daynä

 

En usko St Patrick’s Dayn huonontavan irlantilaisten mainetta kriitikoista huolimatta. Päinvastoin, meille suomalaisillekin tekisi hyvää kansainvälistää itsellemme juhlapäivä, jolloin juodaan lonkeroa ja salmaria ympäri maailman sinivalkoisiin mekkoihin sekä pienten suomalaisten urheilujoukkueiden pelipaitoihin pukeutuneina.

Tapahtuman kunniaksi voitaisiin streamata maailmalle joko vuoden 95 MM-jääkiekkofinaali tai Suomen ja naapurimaan välinen muu ystävyysurheilumatsi. Tapahtumaan osallistuviin pubeihin ja ravintoloihin voidaan koota Spotify-soittolista, joka sisältää sopivan sekoituksen tämän hetken kuuminta kotimaista musiikkia sekä suomiklassikoita.

1950-luvulla Minnesotan amerikansuomalaiset kehittivätkin pyhän Urhon päivän tai St Urho’s Dayn, jolloin juhlitaan tarunhohtoisen Urhon saavutusta häätää heinäsirkat Suomen viinitiloilta. Juhlapäivässä on vain yksi huono puoli: se asettuu päivää ennen St Patrick’s Daytä. On ehkä hieman liian suuri pala yrittää suorastaan kilpailla maailmanlaajuisen ilmiön kanssa, joka jo itsessään vaatii melkoisen logistiikkahärdellin juhlien järjestämiseksi. Ehdotankin joulun ja juhannuksen tavoin, että Urhoa siirrytään juhlimaan vastakkaisella puolella vuotta, syyskuussa.

Urhon juhlat osuisivat sopivasti sekä Suomen että muun Euroopan syksyn alkuun, kun monet ovat palailleet töihin ja masentaa, kun jouluunkin on aikaa. Singaporelaiset ainakin ottaisivat juhlan varmasti hyvin vastaan. Who’s with me?

 

Matkustatko Singaporessa St Patrick's Dayn aikaan?