Parhaita fiiliksiä vaikkapa kun jätin kodin ja työn

 

Niin se aika vain rientää. Alkaa olla vuosi siitä, kun eteen tuli irtiotto arjesta: kuumeisesti hankkiuduimme eroon tavarasta, siivosimme kämppää luovutuskuntoon, järjestelimme loppujen tavaroiden säilytystä Lontoossa, irtisanouduimme töistä ja hankimme ja pakkasimme carry-on reput. En olisi silloin ollut yllättynyt, jos olisit kertonut minulle, etten ole vuoden päästä palannut päivätöihin, mutta en olisi myöskään arvannut, mitä kaikkea matka tuo tullessaan. Paljon parhaita fiiliksiä ja uusia elämänoppeja.

Mietitkö ehkä itse kannattaako irtiotto arjesta? Tiedän hyvin, miltä tuntuu olla loukussa päivittäisissä rutiineissa. Tohtorintutkinnon jälkeen otin kiireisen työn ja viimeistelin samalla väitöskirjaani. Pidin työstäni, koin sen erittäin tärkeäksi, mutta se vei kaikki mehut enkä vain saanut elämääni tasapainoon. Kävin urakehityskurssin, opettelin mindfulnessia ja puhuin pomolleni. Lopulta vaihdoin työtä sellaiseen, joka sopi paremmin omaan kuvaani hyvästä arjesta.

Siltikään kaikki ei vain loksahtanut kohdalleen. Kävelin joka aamu St Pancrasin kansainvälisen juna-aseman läpi töihin ja töistä asemalle ja katselin junaan nousevia ihmisiä. ”Jos jatkan näin, olen tässä samassa paikassa viiden vuoden päästä”, tajusin. Oliko tämä se, mitä halusin elämältäni ja oliko Lontoo se paikka, jossa haluan viettää jäljellä olevan aikani – oli sitä sitten edessä 50 vuotta tai yksi? Päätimme mieheni kanssa selvittää, olisiko elämällä takataskussa meitä varten vielä jotakin muuta?

Mitä oikein kuvittelin, kun lähdin noin vain?

 

Jos olisin lähtenyt vuotta aiemmin, olisin paennut arkea ja sen toimimattomuutta eikä matkustaminen tai minkäänlainen irtiotto varmasti olisi pystynyt ratkaisemaan ongelmiani. Olen tyytyväinen, että pistin ensin arkeni Lontoossa hyvään kuosiin. Minulla oli kaikki hyvin. Tiedostin, että voisin palata ja tehdä kaiken kuin ennenkin, jos niin haluaisin. Se oli vapauttava lähtökohta.

Itkin jättäessäni ihanat työkaverit, joita todella arvostin, mutta silti lähteminen oli kaikkineen yksi parhaita fiiliksiä. Elämä on lyhyt ja joskus asioita täytyy vain tehdä, tai ne jäävät tekemättä. Oli helpottavaa myös luopua suuresta osasta siitä tavarasta, jota olimme vuosien varrella kanniskelleet asunnosta toiseen. Minulla oli vaatteita, joista en edes pitänyt ja rikkinäisiä joulukoristeita kaapin pohjalla. Minulla oli cocktailsateenvarjoja, joita ei ollut käytetty viiteen vuoteen ja laatikoita, joissa oli erilaisia kirjekuoria ja lehtiöitä. Nyt ne pääsivät elämään onnelisempaa elämää muualle.

Kun jätin Lontoon, olin haikea, mutta tiesin, että voin aina palata rakkaaseen kotikaupunkiin helposti. Minulla oli unelmia kauniista rannoista ja auringonlaskuista, elämästä vehreässä tropiikissa kirjaa lukien ja uimisesta joka päivä. Miettikää, joka päivä! Eikä tarvitsisi tehdä mitään pitkään aikaan.

Pelkäsin myös. Enemmän kuin ehkä myönsin pelkäsin, että kaikki tärkeä varastetaan, tulen sairaaksi, en pidäkään matkustamisesta Aasiassa, on kokoajan liian kuuma tai kadun työpaikan jättämistä. Ehkä en saisikaan enää koskaan työtä tai rahaa mistään ja jäisin tuuliajolle ilman mitään. Päällimmäisenä oli kuitenkin niitä parhaita fiiliksiä. Uskalsinpas ottaa irtioton arjesta, johon voisi sitten joskus halutessaan palata!

Mitä matkailu ja irtiotto arjesta antoi?

 

Matkablogin lukijana varmaan tiedät, mitä matkalta lähdetään hakemaan. Kokemuksia, maisemia, rentoa olemista, lämpöä, hyvää ruokaa, hiekkarantoja, palmuja, auringonlaskuja…kuka mitäkin. Minä odotin myös, että jotenkin minulle selviää, miten jatkan tästä eteenpäin ja mikä minusta nyt lopulta tulee isona. Jostain aukeaisi se upea mahdollisuus rakentaa oman näköiseni täydellinen elämä. Ensimmäisinä kuukausina saimmekin kaikkea, paitsi noita vastauksia. Se oli ihanaa aikaa, johon sisältyi matkan tuntua sen parhaissa väreissä.

En osannut odottaa, mitkä asiat olivat minulle lopulta niin tärkeitä ja mitkä paikat lumosivat tai vetävät edelleen puoleensa. Löysin itsestäni vähän erilaisen ihmisen matkan aikana. Aloin jopa nähdä itseni paljolti matkustamisen kautta. Tulin nöyremmäksi ja kun kesällä matkailimme Suomessa, näin ensimmäistä kertaa todella, miten hieno maa Suomi on. Olen kiitollinen, että sain viettää paljon aikaa läheisteni kanssa kiireettä. Rakastuin Lappiin, jonne olisin syksyllä ollut valmis muuttamaan, jos jostain olisi tullut joku selkeä mahdollisuus.

Kuten jo lähtiessä kuitenkin sanoin, matkustaminen ei suoraan vain kertakaikkiaan voi ratkaista sellaisia ongelmia, jotka eivät liity paikan vaihtamiseen ja muualla olemiseen. Jos lähdet täydelliselle irtiotolle, matkalle lähtiessä on oltava tarpeeksi budjettia itsensä elättämiseen sen aikaa, kun selvittää mihin jatkaa. Meillä oli mahdollisuus matkustaa ja miettiä ilman paineita. Jossain vaiheessa kuitenkin ajatus jatkosta alkoi painaa takaraivossa. Aloin myös kaivata projektia, jossa tuntisin tekeväni jotain hyödyllistä.

Olipas kiva, sain matkustaa, mutta mihin irtiotto johti?

 

Lyhyellä tähtäimellä sain matkustaa unelmareissua, kulkea ilman suuntaa ja nähdä maailmaa. Sain olla rauhassa ilman kiirettä ja ihailla auringonlaskua toisensa perään. Jossakin vaiheessa osasin rauhoittua ja päästää irti arjesta kokonaan. Oli vain päivä toisensa jälkeen ja aikaa, joka oli arvokasta ilman, että sen täytti melulla ja muka tärkeällä puuhailulla. Rauhoituin olemaan. Se antoi tilaa ja mahdollisuuden tarkastella elämää ihan eri vinkkelistä.

Paras fiilis elämässä onkin ehkä se, kun kaikki muu kuin hetkessä oleminen putoaa pois. Kun uit, vain uit. Kun katsot auringonlaskua, katsot vain auringonlaskua. Sinussa ei ole mitään ylimääräistä: ei pelkoa riittämättömyydestä tai hylätyksi tulemisesta, ei ulkonäköpaineita, ei mokia joita olet tehnyt, haavoja joita olet aiheuttanut tai saanut eikä itsekriittisyyden taustanauhaa kertomassa, mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi olla ja mitä tämä hetki tarkoittaa. Siihen fiilikseen pääseminen vaatii paljon työtä itsensä kanssa ja ainakin minulle sen irtioton arjesta.

Kun kerran oli kokenut noita fiiliksiä, oli melko selvää, että olisi yritettävä jotenkin luoda niille otollinen elämä. Mutta miten ihmeessä? Luulen, että lähdimme taas kokoamaan sellaisia paloja yhteen, joiden ajattelimme luovan hyvää alustaa hyvälle elämälle. Niin olimme tehneet Lontoossakin, mutta jotenkin emme ainakaan vielä olleet valmiita palaamaan takaisin vanhaan.

Mitä vuosi irtiottoa muutti vai muuttiko mitään?

 

Irtiotto muutti samalla kaiken ja ei mitään, sillä vuosi on lopulta lyhyt aika ja tämä taitaa olla kuitenkin elämän pituinen tarina. Se on varmasti tarina, josta ei sinänsä otettu mitään irtiottoa, vaan jota aina kirjoitetaan arjen tuoksinassa. Asumme Lontoon sijaan tällä hetkellä Singaporessa, jossa on lämmin ja uimassa käyn talon altaissa joka päivä. Meillä on kattoterassi, jonne alan rakentaa puutarhaa pienen Lontoon parvekkeemme sijaan. Pääsemme käyttämään edelleen Aasian halpoja lentoja matkustelemiseen lähiseuduilla, mutta Suomeen on pitempi matka.

Mies palasi samaan työpaikkaan tekemään samoja töitä eri kaupungissa, mutta minä rupesin omaksi pomokseni. Se ei muuten aina ole mitään helppoa tai tuota välittömästi hurjaa omaisuutta tai edes toimeentuloa. On silti hienoa nähdä oman työn johtavan uusiin mahdollisuuksiin ja ideoihin, jotka vievät taas eteenpäin. Yksi parhaita fiiliksiä sekin, kun oma tekeminen tuottaa jotakin konkreettista tai saa uuden potkun eteenpäin.

Onko elämä nyt täydellistä? No ei tietenkään. Olenko päässyt eroon kaikesta arkisesta aherruksesta? En ole, joudun edelleen viemään roskat ja tiskaamaan, hoitamaan pankkiasiat ja käymään kaupassa. Mutta fiilikset on paremmat kuin ennen. Aina ne eivät voi olla parhaita fiiliksiä, koska silloinhan koko termi olisi jotenkin väärin määritelty eikä mikään tuntuisi missään. Mutta mulla menee ihan hyvin ja olen tyytyväinen, että läksin.

Yhteenveto

Noin vuosi sitten lähdin, jätin työt, perustin matkablogin sekä otin irtioton arjesta ja kaikesta siitä, mitä elämääni kuului Lontoossa. Otin ja läksin Kaakkois-Aasiaan, sitten matkailtiin pitkin poikin Suomea ja rakastuin esimerkiksi Lappiin. Matkablogi ehkä saa tässä kuvauksessa liiankin suuren aseman, mutta on se vuodessa tullut minulle melko tärkeäksi. Kiitos, kun seuraat, luet ja kommentoit! Olen myös kiitollinen, jos jaat sellaisia kirjoituksiani, joista pidät.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Jos tykkäsit näistä kuvista, seuraathan Matkantuntua myös Instagramissa!