Kuinka hankin lemmikin ulkomailta

 

Pakko tunnustaa: pitkään valmistellut hyödylliset blogikirjoitukset istuvat nyt luonnoksina, Instagram on ollut harvinaisen hiljaa ja päivät valuvat käsistä kissanhiekkaan. Olen kuitenkin pääsemässä yli alun järisyttävästä määrästä puuhaa, joka on vienyt suunnitelmat tolaltaan. Lemmikki ulkomailla tuo aina hieman erilaisia erikoishaasteita, mutta suurin osa aikaani on mennyt ihan peruspuuhasteluun uudessa tilanteessa.

Pari viikkoa sitten Malesiasta palattuamme meille nimittäin muutti kissa. Tai siis kaksi kissaa. Ja melkein kolme. Voit lukea lisää kissoista artikkelista Reppureissajista kissakodiksi. Kun pääsin takaisin näppäimistön ääreen halusin paitsi jakaa kanssasi kissaelämän iloja, myös kerätä kattavan paketin tietoa kokemuksistamme, miten hankkia lemmikki ulkomailla ja millaisia asioita kannattaa harkita ensin.

Voiko ulkomailta hankittu lemmikki matkustaa?

Yksi asia, mikä kannattaa ottaa huomioon lemmikkiä ulkomaille viedessä tai uutta lemmikkiä sieltä hankkiessa, on lemmikkien ihmisiä vaikeampi liikkuvuus maasta toiseen. Singaporeen ei esimerkiksi Suomesta voi tuoda lemmikkiä ilman karanteenia, sillä Suomessa esiintyy tauteja, joita Singaporessa ei tällä hetkellä ole.

Karanteeni voi maasta riippuen olla lemmikeille todella koetteleva kokemus. Olen kuullut karmaisevia kokemuksia esimerkiksi Kiinasta, jossa pieni koira palautettiin omistajalle jonkinlaisessa pussissa, josta sai arvailla onko eläin edes elossa. Vaikka Suomeen päin kissoille tehtäisiin vain eläinlääkärin tarkastus saapuessa, omat kissanpentumme eivät siis pääse Suomeen, ellemme muuta sinne pitemmäksi aikaa, koska ne joutuisivat karanteeniin Singaporeen päin palatessa.

Säädöksistä kannattaa ottaa todella tarkasti selvää, sillä niiden rikkominen voi johtaa eläimen haltuunottoon, karanteeniin tai jopa lopettamiseen. Etenkin saarivaltiot ovat asiasta erikoistarkkoja, sillä niillä saattaa olla eläimistöä, joka kärsii erityisesti vieraslajeista ja taudeista. Esimerkiksi Johnny Depp joutui pulaan tuotuaan koiransa Boon ja Pistolin Australiaan pari vuotta sitten karanteenia vältellen ja silloin väläyteltiin mahdollisuutta koirien lopettamisesta.

 

Kissanpentu loikoilee

Kissan voi olla parasta loikoilla kotona.

 

Suomen säädöksistä löydät lisätietoa Eviran sivuilta ja siellä mainitaan myös, että hyvin nuorena lemmikkejä ei saa tuoda ulkomailta Suomeen ollenkaan. Kohdemaan määräyksistä löydät parhaiten tietoa etsimällä esimerkiksi paikallisen eläinlääkintäviranomaisen sivuilta.

Lisäksi lemmikin siirtämiseen maaasta toiseen vaaditaan, että lemmikillä on omat asiakirjansa kunnossa sekä esimerkiksi mikrosiru, josta voidaan varmistaa kyseessä olevan juuri tietty eläin. Tietyt rokotukset, etenkin vesikauhu eli rabies, täytyy lemmikillä olla voimassa.

Jos olet todella kiinnostunut lemmikin kanssa matkustamisesta ja haluat varmistaa, että kaikki sujuu hyvin, löysin Kulkee kissojen kanssa-blogin kirjoituksista paljon vinkkejä asiasta ja tarinoita kissojen kanssa matkustamisesta! Blogin kirjoittaja Hanna suositteli etsimään kohdemaan määräyksiä myös hakutermillä ”importing pet to”, välttäen kuitenkin luottamasta mihin tahansa lähteisiin.

Lemmikki ulkomailla – esimerkiksi näin ulkomaat voivat erota Suomesta

Lemmikin ottaminen vuokra-asuntoon ei varmaankaan missään ole itsestäänselvyys, mutta täällä Singaporessa tietyn tyyppisiin asuntoihin ei todella saa koskaan ottaa tiettyjä lemmikkejä tai esimerkiksi tiettyjä koirarotuja, vaikka omistaisit asunnon itse. Valtion rakennuttamissa HDB-asunnoissa täytyy kissan omistajan myös verkottaa ikkunat, jotta kissa ei pääse putoamaan niistä. Esimerkiksi Lontoossa moni vuokraisäntä kyllä kavahti ajatusta lemmikistä, joten ennen lemmikin hankkimista kannattaa miettiä, millaisia vaikeuksia se voi asunnon löytämisessä aiheuttaa.

 

DIY tavaraa

Puutavaraa kissaportin rakentamiseen

 

Vaikka meillä itse asunto ja vuokraisäntä eivät asettaneet mitään vaatimuksia kissanomistamiseen, olemme parhaillaan rakentamassa kattoterassille johtavalle ovelle turvamekanismia, jotta kissat eivät sinne vahingossa oven avauksella pääse. DIY-projektimme on edennyt hurjan hyvin siitä huolimatta, että Singaporessa ei kukaan yksityisesti kotona rakenna tai remontoi mitään. Rakennamme kattoterassille johtavien portaiden yläpäähän puisen oven ja peitämme porraskäytävän verkolla. Lemmikkejä välittävät yhdistykset sekä organisaatiot tarkistavat, että koti on lemmikille sopiva.

Olemme jo törmänneet myös taksikuskiin, joka ensin meinasi kieltäytyä ottamasta meitä kyytiin. Ei tosin siksi, että meillä oli mukana eläin. Hän ei muslimina voinut kuljettaa autossaan koiraa. Kuskin nähtyä kissat mitään ongelmaa ei ollut.

Lemmikin tuomat kulut Singaporessa

Singapore ei ole erityisen halvan hintatason maa. Kissojen rokotukset, mikrosirutus, madotus, korvien putsaus, ravinnelisä sekä hoito korviin ja yhden kissan toisen olkapään karvattomaan kohtaan maksoivat lähes 300 dollaria. Samoin kantokoppa, kaksi pussia kissanhiekkaa, laatikot, muutama lelu, ruoat ehkä ensimmäiselle kuukaudelle, 1.8 metriä korkea kiipeilypuu olohuoneeseen, kirppushampoo sekä ruoka- ja vesikupit ovat kustantaneet tähän mennessä lähemmäs 400 dollaria. Leluista osa odottaa kaapissa piilossa kissojen kyllästymistä ensimmäisiin leikkikaluihinsa.

 

 

Olen itse askarrellut kissoille käytetyistä pahvilaatikoista pedin ja tunneleita, jotka kestävät leikkiä vielä jonkin aikaa. Pohjalle löytyi vanhoja pyyhkeitä. Pahvilaatikoita on lisää varastohuoneessa odottamassa ensimmäisten versioiden rikkoutumista. Edessä on kuitenkin vielä toinen rokotuskerta ja muutama hoito korviin. Kahden kissan kulut ovat tuplat, mutta toisaalta ne ovat erottamattomat ja leikkivät myös keskenään.

Arvioisin kulujen yllä mainittuihin olevan siis noin 1000 dollaria (hieman yli 600 euroa), mukaan luettuna muutama pitempi taksimatka, vaaka kissojen punnitsemiseen ja käynti lemmikkimessuilla viime sunnuntaina tutustumassa lemmikin omistamisen saloihin. Aikamoinen bisnes tämä on ja rahaa saisi halutessaan upotettua itse siivoavaan hiekkalaatikkoon, vesilähteisiin sekä orgaaniseen ruokaan vaikka kuinka paljon. Kissat kuitenkin ovat ihan tyytyväisiä, kun terveyspuoli, lelut sekä ruokahuolta on hoidettu kuntoon.

Kuluista kerron siksi, että moni kuvittelee ilmaisen löytökissan olevan kokonaan ilmainen

 

Kissa roikkuu verhoissa

Kissa voi loukata itsensä tai sillä voi olla sairauksia – kaikki sellainen maksaa.

 

Samoihin aikoihin kun kissat saapuivat meille, kaksi samanikäistä kissaa nähtävästi joutui uudelleen samalle adoptiopalstalle, koska uudessa kodissa niillä olikin matoja, eikä uusi omistaja voinut ostaa matokuuria – kissan matokuuri maksaa alle 10 dollaria. Kissojen auttajilla ei ole mahdollisuuksia maksaa jokaisen kissan monen sadan eläinlääkärikuluja, joten niistä ei myöskään makseta mitään. Siksi on hyvinkin mahdollista, että kissalla on joitakin pieniä ongelmia sen tullessa kotiin.

Ole realistinen! Olemme käyttäneet omien karvapalleroidemme kestitsemiseen enemmän rahaa kuin olisi ollut pakko. Kuitenkin vähintään puolet tuosta summasta on ruokaa, hiekkaa ja lääkärillä käyntiä tavallisella paikallisväestön käyttämällä kerrostalon alakerran eläinlääkärillä, ei siis missään expat kissojen hienostohoitolassa.

Miten selvität kulut etukäteen muissa maissa?

 

Kissa ja lyhty

 

Kissatarvikkeiden ja eläinlääkärin hinta on helppo selvittää netistä länsimaissa ja hyvän elintason maissa. Käytä vaikka yllä kerrottua listaa hankkimistamme asioista ja maksamistamme kuluista ja etsi sitten muutama paikallinen eläinkauppa. Jos niillä on nettikauppa, kirjoita kesiarvohinnat ylös tarvikkeiden viereen ja laske lopulta yhteen tai kerää ne kokeeksi ostoskoriin ja katso lopullinen hinta. Muuten joudut ehkä käymään eläinkaupassa katsomassa hintatasoa. Omalla eläinlääkärillämme on seinällä hinnasto, joten ainakin soittaminen lähieläinlääkärille antaa kuvan eläinlääkärikuluista.

Alhaisen hintatason ja myös siis yleensä elintason maissa kissan pitäminen voi olla toisaalta rennompaa ja halpaa, toisaalta stressaavampaa ja kallista. Monet rantakissat ja kulkukissat saavat Aasiassa ihmisten ruokaa paikallisilta, mutta sairastuessaan niille ei ole tarjolla hoitoa yleisesti ja eläinlääkäri voi olla kaukana ja siksi muuhun hintatasoon nähden kallis. Jos sinulla on tällaisessa maassa täysin omia kissoja ulkosalla, sairastumisriski on myös suurempi. Kissojen adoptoiminen näistä maista on helppoa, sillä mitään virallisia tahoja ei välttämättä ole, mutta mahdollisuutesi tuoda kissa jossakin vaiheessa esimerkiksi Suomeen ovat pienemmät.

Yksi suosikkiblogejani on jo pitkään ollut Indonesian saaristossa Gileillä nykyään majailevan suomalaisen Päden blogi Moottoritiellä on puuma, jossa on paljon myös kulkukissa-asiaa ja -tarinaa. Sieltä löydät enemmän tietoa kissoista alhaisemman elintason maissa sekä hauskoja juttuja aina kissanpennuista perusarjen sujumiseen.

Kulujen lisäksi kissat vaativat aikaa ja huomiota

Meillä kissat heräävät viimeistään kello kuuden ja seitsemän välillä. Kun ne heräävät, myös minä herään. Sen verran on menoa, meinikiä ja ääntä, että kissat saavat aamupalansa silloin ja töihin lähtevä puoli talouttamme saa nukkua vielä hieman. Vaikka kissoja on kaksi, ne haluavat sekä huomiota ja silityksiä kesken työpäivän että myös leikkiä. Kännykkä kourassa leikkiminen tuomitaan heti.

Kissojen opettaminen tavoille on toinen asia, joka vie aikaa ja vaatii jatkuvaa tarkkailua:

  • Sähköjohtojen pureskelu ja hellalla seisominen on hiljaista toimintaa, joka on itse huomattava
  • Vessanpöntön kansi pitää sulkea tai tuloksena saattaa olla märkä häntä tai pissainen kissa (molemmat on jo koettu)
  • Rauhallinen koti-ilta saattaa nukkumaan mennessä saada käänteen, kun sängystä löytyy päivällä tehty hätäpissa, kun kissat laitettiin epähuomiossa makkariin ilman hiekkalaatikkoa ruokatoimituksen saapuessa
  • Ponnarit, kuminauhat ja pesuaineet on piilotettava
  • Ovesta lähtiessä on katsottava, ettei mukana seuraa kiinnostunut pikkukissa

 

Pahvilaatikko ja kissat

Pahvilaatikon avaaminen on kissoille kuin joulu, mutta lähinnä itse laatikon takia.

 

Elämä muuttui kissojen muutettua taloon monella tapaa, jota en osannut odottaa. Teen töitä kotoa, joten saan jaettua kissajuttuja myös pitkin päivää (siis saan tehtyä kissojen vaatimia rutiinihommia pitkin päivää, muita kissajuttuja en ole vielä kauheasti jakanut!) ja rutiini alkaa pian olla kohdallaan. Oman osansa rutiiniin tuovat nyt toisen kissan jalan puhdistus ja rasvaus, joka pitää tehdä kahdesti päivässä, sekä korvien putsaus kerran illassa molemmilta. Voin kuvitella, miten poikki olisin ollut ensimmäiset päivät, jos olisin ollut ensin jossain muualla töissä.

Kuinka käytännössä löydät lemmikin itsellesi ulkomailla?

Maailma on täynnä ainakin kissoja ja koiria, jotka odottavat löytöeläinsuojassa itselleen kotia. Näitä suojia löytyy hakemalla netistä esimerkiksi hakusanalla ”animal shelter” ja paikkakunnan nimi. Erityisesti suosittelen suojia ja yhdistyksiä, joiden periaatteisiin kuuluu olla lopettamatta terveitä eläimiä. Voi vain kuvitella, kuinka hankalaa tämän periaatteen toteuttaminen on, kun eläimiä on niin paljon.

Omat kissamme löytyivät eläinyhdistyksen Facebook-ryhmän ilmoituksesta. Ne oli kahden viikon ikäisenä hylätty parkkipaikalle pahvilaatikossa. Kissojen silmät olivat juuri ja juuri auki. Onneksi vapaaehtoinen sijaiskoti ja siellä juuri pentueen saanut sijaisemo ottivat pennut perheeseensä opettelemaan kissan elämää.

Kuka tahansa voi muuten usein auttaa, eikä välttämättä tarvitse lähteä vapaahetoistyöhön. Moni paikoista haluaa esimerkiksi vanhoja vaatteita tai pyyhkeitä eläinten häkkeihin ja niiltä voi kysellä, voisiko lahjoittaa vaikka jotakin ruokaa tai kissanhiekkaa. Saman ryhmän sivuilla, joista löysimme kissamme, pyydetään silloin tällöin apua esimerkiksi löytökissojen lääkärikuluihin tai lääkkeisiin.

Yhteenveto

 

Kissanpennut nukkumassa

 

Lopuksi on hyvä sanoa, että kaikesta tämän kirjoituksen varoittelusta ja huolehtimisesta huolimatta pikku purinapossu ja sylikissa tuovat elämääni paljon sellaista iloa ja välittämistä, jota en osannut edes odottaa.

Ja on toki mahdollista pitää kissaa, vaikka siihen ei olisi laittaa suuria summia rahaa. Yksi suosikkikirjojani on Katukatti Bob, joka kertoo tositarinaa kodittomasta lontoolaisesta miehestä, jonka elämän pistää kuntoon sattumalta kumppaniksi löyttäytyvä oranssi kissa. Suosittelen kirjaa kaikille, sen tarina on hieno osoitus siitä, miten jollekin hyvälle asialle omistautuminen voi viedä eteenpäin kurjissakin olosuhteissa. Enemmän onkin kyse siitä, kuinka tehtäväänsä kissan elämänkumppanina suhtautuu.

Olen muuten kuullut, että jotkut tykkäävät katsoa kissakuvia internetissä. Jos kuulut heihin, seuraathan Myryn ja Milon touhuja instagramissa! En tule jakamaan niitä erityisesti tämän matkablogin puolelle jatkossa, vaikka tämän jutun kanssa tällä viikolla kirjoittelin mietintöjä siitä, miten vegaaneista reppureissaajista päädytään kissakotiin.